perjantai 17. marraskuuta 2017

Tulihan se sieltä RTK4!

Ollaan käyty tässä Kárin kanssa muutamissa rallykisoissa, ihan sillä mielellä, että josko se RTK4 nyt kumminkin tulisi ennen ensi vuotta. Edelleen toivon että lisenssi ei tule, mutta pahoin pelkään että tulee ja sitten ei ensi vuonna kisata, reenataan vaan. Eka kisa oli Tampereella Iiris Harjun tuomaroimana. Noh tässä jäätiin 10 pisteen päähän tuloksesta, mutta ihan omaa tyhmyyttä kun hypyltä otin -10 juoksemalla ennen kylttiä.. Pöljä minä.. Muuten olis just riittänyt tulokseen. Toinen kisa oli Lahdessa tuomarina Tiia Hämäläinen. Rata oli tosi vaativa ja 4 pisteen päähän jäi tulos tässäkin. Käytösruudussa oli seisominen ja siitä kun meille se -10 tulee, niin ei kauheesti jää muille menetyksille varaa.. Mutta sitten vihdoin Riihimäellä Anna Pekkalan kilpailusta me saatiin tulos! Rata oli ihan kivan näköinen, mutta kun siinä koko päivä olin tuomarin sihteerinä ensin, niin en kyllä paljoa uskaltanut toivoa. :D Käytösruudussa taas seisominen, joten sen tiesinkin jo epäonnistuvan.


Radalla oli kuitenkin tosi hyvä fiilis! Merkille Kári ei ekalla lähtenyt, joten uusittiin se. Toisella meni nätisti. Tässä varmaan johtui pääosin taas siitä että ei olla merkkiä tehty juurikaan, niin ei vaan heti musitanut mitä halutaan. Toinen uusittava oli sitten tuplasaksalainen oikealla. Tää on jostain syystä radalla vaikea, teen varmasti sen jotenkin erilailla kuin reenatessa. Onneksi toisella meni oikein. Käytösruudusta tosiaan -10 ei jaksanut seistä. Sitten muutama pikkuvirhe ja tulos 81 pistettä!! Ai että kun oli kiva vihdoin saada tuo RTK4! Tiedän kuitenkin että me osataan nuo asiat, mutta aina sitten on vaan tullut jotain jäätymistä multa tai koiralta. Mutta nyt voi sitten hyvillä mielin jäädä reenaamaan lisää, josko sitten parin vuoden päästä niitä valioittavia tuloksia yrittäisi.
 yhessä välissä oli vähän lunta ja aurinkoakin
välillä vähän heppajuttujakin. :)

Tässä ohessa sitten on ihan tällaista perus arkea. Töissä, koiran kanssa lenkkeilyä, pientä opiskelua, käyntiä Valkeakoskella ja muuta sellaista. Reenataan aina välillä, se mitä omistaja viitsii. :D Sunnuntaina pääsee Kári taas pitkästä aikaa lampaille, mikä on aina kivaa. Sitten vielä 2.12 meillä on yksi rally kisa ja sitten jäädään kisatauolle. Messariin mennään, näytille vain Pohjoismaiden voittajaan, mutta muuten joka päivä ollaan rotukojulla hommissa. Saa nähdä kuinka väsynyt tuo sitten onkaan sen jälkeen. :)

torstai 19. lokakuuta 2017

Kaikenlaista

Sitten sitä vaan miettii, että miten ihmeessä tässä näin kävi? Ei mitään merkintöjä sitten kevään?? No onhan toki tekemistä ollut vaikka kuinka, mutta olis kai sitä nyt jotain voinut tännekin aina välillä laittaa. Mutta no nyt sitten jotain.

Kesäkuu:
Meillä oli islanninkoirien erkkari ja agilityn ja rallyn rotumestaruudet. Ne oli Valkeakoskella ja minä sitten päällepäsmärinä järjestämässä. Perjantaina oli ensin agility, jossa olikin oikein mukavasti koiria mukana, vaikka kakkosluokassa ei tainnut ketään ollakaan. Kaikki rotumestaruudet veikin sitten sama ohjaaja. :D (Pitäisköän tästä päätellä jotain?) Mölliluokan voitti mitä suloisin Snugga ja ykköset sitten Snuggan emä Nuura. Kolmosten voittoon kiisi Natta (josta syksyllä tulikin muuten agilityvalio!). Hauskaa oli hyvässä seurassa!
Lauantaina sitten olikin vuorossa näyttely, jossa oli oikein mukavasti islantilaisi ilmoitettuna yli 80 koiraa. Muutama jäi valitettavasti erinäisten syiden takia pois, mutta varsin hieno erkkari meillä silti oli. Tuomarin oli Zidy Munstehielm-Ehnberg ja Kárilla ei mennyt ihan kovin hyvin. :D Meidän ensimmäinen EH suomesta tuli tästä erkkarista, mutta ei se mitään! Koska olin itse järkkäämässä meni aika pitkälti juostessa sinne ja tänne ja tuonne, joten keskittyminen kehään oli ehkä vähän heikko. Keli kuitenkin suosi ja kuvaaja oli erinomainen ja tuntui muutenkin että ihmiset oli ihan hyvällä mielellä. ROP koira oli tällä kertaa narttu ja kaunis narttu olikin!
Sunnuntaina sitten oli vielä vuorossa rally. Myös rallyyn oli hyvä määrä osallistujia, mutta MES-luokassa ei valitettavasti tuloksia tullut. Onneksi rotumestari saatiin muissa luokissa. Möllin vei ihana Draumur, alon rotumestaruus meni Ilselle, avoimessa Neeka vei potin ja voittajassa ihana mummokoira Hekla tuli ja otti rotumestaruuden. Päivä oli mukava, mutta alkoihan tämä kolmen päivän putki tuntua ja kyllä väsytti! Mutta olen ihan kyllä ylpeä miten hyvin sain homman vedettyä ja vietyä läpi! Ja tietysti suuri kiitos kuuluu myös kaikille minua auttaneille.
 ykkösluokan voittaja Nuura
 erkkaritunnelmia

mölliluokkan palkintojen jakoa rallyssa

Heinäkuu:
Edellisessä postauksessa oltiin käyty paimennuksen esikokeessa, siinä mietin josko ollaan ikinä valmiita kisaamaan ykkösissä. No silleen me kesällä ehdittiin paimennella, että heinäkuussa mentiin sitten kokeeseen! :o En tiedä oltiinko ihan tosi valmiita vielä tähänkään, mutta ai että kun menikin läpi ja niin meille napsahti PAIM1 tunnus! Aika hienoa! Kári oli ensimmäinen islantilainen joka sen sai, mutta tänä vuonna tuli myös toinen samanmoinen. Päivä ei ollut nyt ihan yhtä pahan pitkä, mutta olihan sitä odottelua silti. Rata ei vaikuttanaut pahalta, lampaiden otto pyöröstä, kuljetus, sitten läpi ohjureista, kuljetus, laidunnus+kiinnipito, laidunnuksesta takaisin häkkiin. Tää meni ihan loistavasti siihen asti että oltiin lähdössä pois laidunnuksesta. En ihan tiedä mitä tapahtui, mutta niin se vaan jotain sattui ja lampaat lähti karkuun. Ajattelin että tässä tää nyt oli, mutta koska lampaat oli rauhallisia, hain ne ja vein häkkiin. Kárista olin tosi ylpeä, itsestäni en niinkään, kun en tajunnu mitä oli tapahtumassa että olisin voinut tehdä asialle jotain. Tuomarin kommentit olivat tosi kannustavia ja yllätyin jopa aika paljon kun me saatiinkin 56 pistettä ja kun 52,5 on tunnuksen raja, niin silleen vaan tuli Kárista tosiaan Paim1. Ja ai että kun olin ylpee!! Sijoituttiin myös toiseksi, joten ei huono reissu ollenkaan! Jos heinäkuussa tapahtui jotain muuta mainitsemisen arvoista, niin en muista. :D (no joo käytiin kahdessa rallykokeessa, mutta ei ollu meidän päivä ne ei.. alle 70 jäi pisteet, joten ei niistä sen enempää)
niin ylpee!!

Elokuu:
Hmmm... tässä nyt sitten rauhoittui aika paljon tuo koira harrastaminen, kun sain töitä ja muutin Kouvolaan. Lähinnä tutustuttiin uusiin ympyröihin ja sellaista. Paimennusreeneissä käytiin niin Somerolla kuin Kerimäelläkin, mutta muuten aika meni lähinnä muuton yhteydessä. Sain täältä tosi kivan rivaripäädyn, jossa on kiva pieni pihakin. Tässä lähellä on ihana metsä, jossa hyvin uskaltaa Kária pitää irtikin ja hyvin on tuntunut koirakin sopeutuvan tähän paikkaan. Työpaikkakin on kiva!
uusi koti

Syyskuu: Käytiin taas rallykisoissa... Moni juttu meni hienosti. Sitten mokattiin muutama tosi helppo juttu, joten taas alle 70, mutta kisa oli kiva anyways! Sen lisäksi meillä oli islanninkoirien paimennusleiri! Kerimäellä siis. Ai että kun olikin kivaa! perjantaista sunnuntaihin paimentamista ja hyvää seuraa. alettiin harjoitella ihan oikeasti kohti sitä paimennuksen kakkos luokkaa, mutta hankalaa se vielä on kun en ihan itse tajua itä tehdään. Mutta meen keväällä sitten kattoon jotain kisaa ja opin toivottavasti siinä sitten lisää. Paikalla oli 8 issikkaa leiriläisenä, ihan aloittelijasta jo tälleen pidemmällä oleviin. :D Kouluttajalla oli toki omansa mukana ja tilan omat koirat tietty myös. Paljon sai kyllä tuolta leiriltä ja kivaa oli! syyskuun lopulla matkailtiin sitten vielä Latviaan näytelmiin. Riikan voittaja oli kohde ja hyvinhän se meni! Kári oli VAL ERI1 SA PU1 SERT CACIB ROP. Eli tuli sitten samalla Latvian valioksi ja myös on nyt oikeutettu CIB titteliin! Ja kun matkaseurakin oli hyvää niin mikäs siinä!
jotain työskentelyä.
ylpeät ROP ja VSP

 Lokakuu: No tässä kuussa oltiin sitten tokon rotumestaruuksissa Janakkalassa. Meni silleen ihan hirveen paljon paremmin kun mitä odotin tai mitä viimeksi. Mehän ei tosiaan tokoa reenata juuri koskaan, jos koskaan, mutta nyt meni ihan kivasti. Saatiin 146 pistettä eli ALO2 tulos. Viimeksi kun oltiin vuosi sitten Vöyrillä niin tulos oli jotain alle 100 pistettä ja ei tulosta ollenkaan! Eli ei huono ollenkaan. Koiria oli alossa, voissa ja evl:ssä. Kiva päivä kaikkinensa, kun pääsi näkemään muiden suorituksia ja kaikkea. Mutta tää oli ehkä meidän viimeinen kisa tokossa ikinä, koska jos SPKL nyt tuo ensi vuodelle sen lisenssin, niin sitten me ei ensi vuonna kisata, missään lajissa... Noh ei siitä sen enempää. Huomenna lähdetään taas Kerimäelle paimeneen ja sitten onkin syysloma. Josko saisi sitten sen jälkeen päiviteltyä tätäkin taas. :)







lauantai 6. toukokuuta 2017

Kesän kynnyksellä kevääseen on mahtunut paljon.

Leirin jälkeen onkin ehtinyt tapahtua jo vaikka mitä, mutta jotenin blogin pitäminen on ollut edelleen vähän haastavaa, mutta en nyt vielä kumminkaan meinaa lopettaa, josko se tästä lähtisi vielä nousuun. :D Me on käyty Kárin kanssa Kristan yksärillä reenimässä vähän niitä juttuja mitä osattu ja saatiinkin oikein hyviä vinkkejä, joita yritetään nyt kun päästään uloskin reenaan. Merkille Kári ei aina lähde, istuminen liikkeestä on vaikeaa edelleen. Ja sitten se edessä peruutus, johon vieläkin pitäisi saada lisää etäisyyttä, peruuttamaan kauemmas. Reenien jälkeen sitten lähdettiin kokeileen onnea MES luokkaan, vaikka ihan valmiita ei ollakaan. Noh siellä sattui olemaan oikein meille sopiva rata ja meillehän pärähti sitten tulos 81 pistettä vielä! Aika huikeeta, voitettiin sillä vielä koko luokka. Että ei turha reissu ollenkaan, mutta toki kävi tosi hyvä säkä, kun esim käytösruudussa oli maassa olo, joka meille on ehdottomasti helpoin.

Rata oli muutenkin meille juuri hyvä, siinä ainoana mitä ei osattu oli liikkeestä istu ja sekin meni hidastuksella, joten siitä vain -3 pistettä. Kaikkea sälää siellä sitten tulikin pitkin matkaa, mutta ei mitään mitä ei saisi kuriin, kun reenataan vähän enemmän. Tää kisa oli Loimaalla ja tuomarina oli Jaana Karppinen. Käytiin tässä kisassa oikeastaan vain siksi, että mulle ei voi tulla liian pitkää kisataukoa tai sitten en uskalla tai siis jännitys lisääntyy mitä pidempi tauko mulla on. Mutta tää tosiaan meni aika paljon paremmin kuin uskoinkaan.

Huhtikuun alkupuolella käytiin myös katsomassa miten paimentaminen sujuu. Oltiin paimennuspäivässä Somerolla. Olin ihan yllättynyt miten hyvin se menikään. Siitä sitten vähän innostuin ja aloin ajatella, että oliskohan meistä lähteen paimennnuksen esikokeeseen. Lueskelin siitä sitten hieman lisää ja olin sitä mieltä että se vois sujua. Ei täydellisesti mutta kumminkin. Päätin sitten kysellä päivää vielä Kerimäelle Riitalle ja sainkin vappuaatoksi sopimaan ja muitakin mukaan. Samalla ilmitin sitten meidät Kárin kansssa rally kokeeseen Imatralle.
 pari kuvaa paimennuksessa mukana olleista

No kaikkihan ei sitten menny niinkuin Stömrsössä. :D Sain Kárille paikan esikokeeseen ja tuo paimennus olis ollut ihan huipusti just kolme päivää ennen esikoetta. Mutta katsoppa kun siihen samaan sitten sattuikin se, että Kári lähti yrittämään astua yhtä narttua. Ei menty sitten kisoihin ja paimennuksessakin mulla oli varakoira. :D Kivaa oli siellä silti ja ihan ok lähti ekakertalainen lainakoirakin toimimaan. Kárilla ja nartulla ei sitten onnannut, mutta onneksi varauros sen sai sitten astuttua. Ja siis ei sillä, kyllä Kárilla oli yritystä paljonkin, mutta nalkkiin eivät jääneet. Ikävää niin ei tule mulle pentua nyt sitten tänä kesänä, mutta ehkä sitten ensi vuonna. Voi sitä ainakin toivoa.

Paimennuksen esikokeeseen mentiin sitten silti, siis ihan sillä, että kerran oltiin tänä keväänä reenissä.. Ai jännittikö? No ihan sikana! Päivä oli vielä todella pitkä kun paikalla piti olla jo 15.30 ja esikoe kumminkin alkoi vasta joskus 18.30 ja sitten me oltiin vasta neljänsiä, joten odottelua oli paljon. Kun sitten päästiin menemään oli Kári silleen hilppasen yli-innokas, mikä kuljetus pätkistä teki hieman hankalia, kun lampaat tuli syliin ja jaloille. Mutta me päästiin läpi koko rata! Tuomarin kommentit oli vähän sellaisia, että olin ihan varma että me ei päästä läpi, mutta niin se vain meni läpi! 66/100 pistettä saatiin ja kun 60 on se raja jolla hyväksytty tulee, niin meillehän jäi vielä varaakin. :D No nyt meillä sitten on oikeus kisata paimennuksessa jos ja kun joskus koen että ollaan valmiita ykkösen kisaan. Toivon että päästään kesällä sen verran reenaan, että voidaan elokuussa miettiä oikeesti sitä ykkösen kisaa.

Sen lisäksi ollaan sitten käyty Turussa ja toki olin tossa vähän töissäkin välillä, kun tein yhden isyysloman. Jaa niin. Tänään käytiin Tampereen näyttelyssä ja sehän meni oikein hienosti kun Kári oli paras uros ja sitten VSP. Ei tarvinnut jäädä ryhmäkehiin, mutta meni hienosti! Sen lisäksi siellä oli sitten issikoiden vuosikokous, joka onnistuneesti vedettiin, joskin aika vähällä porukalla mutta kumminkin, hoidettu on sekin! Koirajuttujen saralla kevät on ollut melkoisen hyvä, jos nyt sitten tuota astutus juttua ei oteta huomioon. Muuten on ollut hieman ikävää, kun täytyy taas hakea töitä ja mitään ei löydy ja jotenkin elämä edelleen on sellaista hakemista. Mutta noh, kyllä se tästä taas. :D

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Koirakoutsin rally-toko leirillä!

Viikko sitten sain ihania vieraita tänne Valkeakoskelle kun kaksi issikkaihmistä tuli koirineen vierailulle. Häädin äidin ja isän Turkuun ja vallattiin sitten niiden kämppä. Oli kaikille tilaa paremmin ja pääsi saunaankin. Illalla kun kaikki oli paikalla käytiin lenkillä ja sitten ruokaa kiinalaisesta ja saunaan ja iloista jutustelua. Siinä aika kuluikin sitten aika vauhdilla ja kohta se olikin jo neljä aamulla... Ei kun nukkumaan. Aamulla sitten jatkettiin keskusteluja ja tietenkin myös lenkkeilyä. Mentiin jäälle kun siellä on tilaa ja näkee kauas. Siellä oli muille myös liukasta, mulla oli nastat niin oli ok. Tosin ihan kaikkialla oli kyllä liukas. Koirilla oli vissiin ihan kivaa ja ainakin Kári oli melkoisen väsy sunnuntaina illalla. Kiitos vielä käynnistä! Oli kyllä ihan huippua että saatiin järkättyä.<3

 Vierailija ja isäntä jäällä
 hauskaa tuntui olevan
Viikolla mulla oli sitten aika reippaasti noita työtunteja, suorastaan niin paljon, että jos normaalisti olisi niin paljon, niin ei voisi kyllä koiraa pitää. Maanantai ja tiistai oli vielä ihan ok, mutta sitten tiistai illasta Kári jäikin äidille hoitoon. Torstai oli kaikista hulppein päivä kun olin töissä yhtäjaksoisesti 8.00-21.00.. plus sitten vielä kotiin ajo Päivölästä. Voin sanoa että perjantaina hieman tuntui. :D Mutta ihana oli mennä hakemaan koira kotiin! Äiti oli sitä hyvin hoitanut ja paljon lenkittänyt, joten sain sen perjantain sitten ottaa varsin rauhaksiin.

Lauantaina sitten oli matka kohti Ylöjärveä ja koirakoutsin hallia. Oltiin paikalla hyvissä ajoin, oli kivasti aikaa lenkittää koira. Sitten oli Iiris Harjun luento kisojen arvosteluperusteista. Vähän oli teknisiä ongelmia, mutta niistä selvittiin sitten tavalla ja toisella. Ihan hyvää tietoa siinä tuli, mutta ei nyt ihan kauheita ahaa elämyksi, eli periaatteessa asiaa jota jo kyllä tiesi. Paitsi niin joo! Sitä en ollut tajunnut että jos esim koira ei lähe merkille niin jättää sen sitten istumaa siihen kyltille ja kutsuu seuraavalla niin ei tuu kahta -10. Eli että voi sitten suorittaa sen liikkeestä kutsu koira kyltin kumminkin oikein.  Mutta paljon tuli hyviä muistutuksia ja videolta sitten näki käytännössä niitä virheitä ja oikeita linjoja.

Ekana koulutuksena oli sitten Kristan ratareeni. Kárilla oli tässä vähän liikaa virtaa ja piti sitä sitten komentaa pikkasen kovemmin, mutta sen jälkeen sujuikin aika hienosti! No merkki ja liikkeestä istu ei onnistunut, mutta en odottanutkaan ja peruutus ja valkovuokko vasta toisella. Sitten saatiin kaikki suullinen palaute ja lappu. Oli ihan hyvä aloitus, sai tietoa vähän siitä mikä on vielä ihan hukassa. Sitten oli hetki aikaa reenata sitä mikä itselle oli vaikeeta ja me otettiin sitten liikkeestä istu. Ja mikä olikaan ongelma? :D No väärä käsimerkki... Että silleen.. Siis on se vieläkin toki kesken, mutta onnistui kun vaihdettiin merkki samaan kuin muutenkin on. Toisena sitten oli Iiriksen pitämä osio, jossa oli aiheena sarjahyppy ja putki ja merkki. Hypyt ja putki on ok, ei liikaa intoa mutta tarpeeksi. Merkki.. joo o. :D Siinä oli vähän enemmän työtä. Kárilla on matka onnistuminen ok vain ORANSSILLA törpöllä. Sinistä ei tajunnu oikeen lainkaan ja keltaisen meni noin 2-3m päästä, mutta jos otti kauemmas niin ei enää. Tätä siis pitäisi reenailla mahdllisimman erilaisilla törpöillä ja häiriöillä. Välillä valitsi meinaan hypyn törpön sijaan. Eli tässä on vielä hommaa. Kolmantena sitten oli Marian koulutus puolenvaihdoista. Ne meni oikeestaan aikalailla tosi hyvin. Seläntakaa, jalan alta ja edestä sujui kaikki ihan ok. Selän takaa on paras ja edestä huonoin, mutta kaikki onnistuu kyllä, jos en itse liioittele menoani.

Lauantai iltana tuli vielä serkun perhe poikkeamaan kun tulivat Lapista kohti Turkua. Siinä sitten Kári vielä pari tuntia oli lasten siliteltävänä ja ihan kyllä tuntui viihtyvän siinä, mutta olihan se toki jo väsynyt. Hauskaa oli kumminkin heitäkin nähdä.
 Leirillä oli muitakin issikoita meinaan Máni ja sen iso"veli" Jasu
 Kári ei ollu ihan vakuuttunut pennun kyvystä istua paikallaan
mutta onnistuihan se sitten <3

Sunnuntaina sitten uudelleen koirakoutsille. Aamu alkoi taas luennolla, tällä kertaa Mikan luennolla onnistuneesta kisasuorituksesta. Ihan hyvä luento, koiran mielentila, ihmisen mielentila ja tunne koirasi. Mä koen että tunnen tuon ihan ok, mutta toki oppimista aina on lisää. :D Kisapaikathan ei ole juurikaan mikään ongelma, kun tuo rauhoittuu aikalailla minne vaan. Sää tietty voi haittaa jos sataa ihan hulluna tai ukkostaa. Ehkä. Sitten on se mä. En koe että jännittäisin kauheasti, mutta varmasti vähän. Ja jos jännitän niin ne on sitten niitä rotumestikset yms, missä on paljon tuttuja. :P Mutta ihan mielenkiintoista asiaa ja sitten tuli tietty myös koiran peruskoulutteita ja 10 leikillä pitäis varmaan tuota seisomista ruveta tekeen että siitä tulis tosi varma 3min seisominen joskus.

Ensimmäinen varsinainen koulutus oli Iiriksen "yksäri" eli oma toive. Siellä me otettiin merkkiä ja se alkoi sujui paremmin, mutta työtä on vielä. Ja kun paikalla oli ihmisiä niin sitten otetiin pujoittelua ihmisillä ja myös sitten kyykyssä olevilta. Ai että kun tässä reenissä näki Kárista miten se keskittyi kun olis niin paljon tehnyt mieli mennä katsomaan noita ihania ihmisiä. Hieno hauva! Sitten oli Mikan takapää ja pakki. Tää olikin sitten koiralle tosi rankka ja ihmiselle myös. Me opeteltiin Kárin kanssa käsikosketusta ja etutassu alustaa, joita molempia on tehty.. no ei oo paljon tehty. Ja sitten tietty sivulle tuloa ja pyörimistä. Sitten otettiin pakkia edessä ja tässä päästiin siihen, että oon päästänyt koiran liian helpolla. Sen täytyy tehdä itse ja enemmän, jotta liikkeestä tulee varma. Sivulla pakki olikin paljon parempi ja toimiva, siihen saatiin sitten lähinnä vinkkejä mitä tehdä kun se alkaa aueta. Eli lähtee itse vähän poispäin koirasta, jotta sen tarvii keskittyä mihin minä meen eikä mihin se menee. Vasemmalla meni tosi hyvin, oikeella mä olin jotenkin sekaisin, joten jätetään se virkeämpään aikaan.. Viimeinen koulutus oli Marian kukkaset ja käännökset. Kári oli jo aika loppu, mutta hienosti jaksoi vielä vähän ja saatiin kyllä tosi hyviä käännöksiä aikaan. Tän kerran alussa tehtiin myös sitä että ihminen suoritti koiranvirkaa toiselle ihmiselle ja meidän ryhmä kun oli sellainen nauravainen niin tähänkin saatiin sitten aikamoista naurunremakkaa aikaan! Ihan huippua ja upeesti Kári jaksoi loppuun asti pinnistellä.

Nyt on sitten hyvä pitää ainakin maanatai lepoa ja tiistaina ihan vähän, koska keskiviikkona mennäänkin sitten KArppisen Jaanan reenihin. Tekee meille kyllä tosi hyvää reenata nyt vähän enemmän, saan ehkä itekin lisää intoa tehdä ja touhuta!

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Vuosi 2017, miten voi olla jo helmikuu?

Näköjään en sitten saanut kuitenkaan tänne kirjoitettua enää viimevuonna ja alkuvuosikin on mennyt edes käymättä täällä. Mutta josko tämä tästä nyt piristyisi kirjoittelemaan tännekin taas. Tokihan mitään kauheen kummia ei ole harrastusrintamalla tuon RTK3 jälkeen tapahtunut. Tammikuussa käytiin yksissä agikisoissa ja ne meni ihan kivasti kyllä, ei mitään tuloksilla juhlimista, mutta hyviä ratoja. Sen enempää ei ole aksattu, koska Kári oli vähän jäykkä etuosastaan, varmaan liukastunut jossain ja välillä vähän onnahtelikin jotain jalkaa hetken. Nyt on sen annettu sitten parantua ja annetaan vielä tovi. Hieronnassa se kävi pariin otteeseen ja selässä oli vähän jumia, mutta ei mitään kovin isoa. Katsotaan jos maaliskuun lopulla tai sitten huhtikuussa mentäisiin taas aksaamaankin. Kiire meillä ei ole minnekään kun kolmosissa ollaan ja itse tarttis parantua hommassa, niin voitais onnistuakin, mutta nyt ei edes reenata. En halua mitään pysyvää ongelmaa kumminkaan.
 pentujen tarkkailua

leikkimistä oman "kokoisten" kanssa
Rallya on reenattu jonkin verran, miten nyt milloinkin on jaksanut jotain tehdä. Koirakavereita on nähty silleen semi aktiivisesti. On käyty lenkeillä ja leikittämässä. Ja kun ystävän koiralla kerran oli pennut, niin niitä on käyty katsastamassa epäsäännöllisen säännöllisesti kunnes matkasivat uusiin koteihin ja kuokittiin sitten heidän pentutreffeilläkin. Oli kyllä hauskaa! Rallyssa meidän pitäisi reenata enemmän, tavoitteena kumminkin olisi saada jossain välissä hyväksytty tulos myös mestarista ja luulen että vielä ei olla ihan siinä tasossa. :D Puolentoista viikon päästä meillä on rallyleiri eli kaksi päivää tehokasta reeniä. Saas nähdä miten koiranpoika jaksaa mukana. Lupaan kirjoittaa siitä sitten lisää.

Näytelmissäkin muuten käytiin Turussa. Oltiin siellä PU4, että ei huonosti mennyt ollenkaan. Kivaa seuraa oli sielläkin ja sehän onkin aina parasta. Seuraavan kerran mennään näytelmiin Tampereelle toukokuussa ja sitten on se issikoiden erkkari kesäkuussa. Riihimäellä olis heinäkuussa islantilainen tuomari ja se vähän kiinnostaa että ehkä tänä vuonna mennään vielä sinne. Muuten saa näytelmät odotella että on rahaa mennä jonnekin ulkomaille tai että tulee uusi koira mitä viedä. :D
Uusi tuttavuus jenkeistä, johon Kári sai tutustua vain porttien läpi.

Pitäisköhän sitä jotain suunnitelmia tulevalle vuodelle? Noh rallyssa tavoitteena on hyväksytty tulos mestariluokasta (toivottavasti rotumestiksissä, mutta tuskin niissä). Paimennuksessa oon vähän ajatellut että toi voisi mennä esikokeeseen. Jos sellainen järjestetään jossain järkevän matkan päässä. Sitten tietysti tuo issikoiden erkkari. Suurin toivomani asia toki tälle vuodelle on että Kárin toinen pentue saisi alkunsa ja sieltä syntyisi kelpoinen pentunen minullekin. Saisi Kári seuraa taas ja minä uuden harrastekaverin. Tähän sisältyy kumminkin niin paljon kaikkia jossitteluja vielä, että kuten sanotaan toivossa on hyvä elää. Vähän oon ajatellut myös että tokon rotumestiksiin taas menisi, sitä varten pitäisi kans ehkä vähän reenata... Ainakin kapulan pitoa. :D

lauantai 19. marraskuuta 2016

Elämä jatkuu Kárista RTK3

Jos muuten sureminen on ollut julkisesti vähäistä, niin jostain syystä tänne blogiin on ollut vaikea alkaa taas kirjoittaa. Oli todella vaikeaa kirjoittaa tuo Imirin muistokirjoitus, eikä siitäkään tullut sellainen kun olisin ehkä halunnut. Nyt koen kuitenkin että on aika täälläkin päästä eteenpäin ja alkaa taas päivitellä meidän elävien juttuja.

Me on touhuttu Kárin kanssa kaikenlaista. Lokakuun alkupuolella käytiin rallytokoexpossa, jossa päästiin Krista Karhun ja Hannele Pirttimaan oppiin, sekä käytiin voittajan mölliradalla. Koulutuksista jäi kyllä tosi hyvä fiilis ja sain niistä kivasti uutta katsantoa meidän ongelmiin. Ja hyvää reeniähän se oli tulevaa ajatellen, vaikka ei sitten onnannutkaan! :D

Lokakuun puolessavälissä käytiin Imatralla, kun siellä oli islanninkoirien rallytokon rotumestaruudet. Osallistujiakin oli oikein kivasti, alokkaassa seitsemän, avoimessa ja voittajassa yksi molemmissa. Alokkaaseen ja avoimeen saatiin rotumestaritkin, mutta Kárin kanssa ei ihan suoriuduttu meidän voi radasta. Jotenkin homma oli pielessä jo heti alusta, ei ollu kunnollista virettä ehkä kummallakaan. Rata oli kauhea ja saatiin siitä 69 pistettä. :D Että silti ei jääty kauheen kauaksi siitä että olis saatu RTK3 jo tuolla, mutta hyvä kyllä ettei tullut, ei ollut sen arvoinen rata. :D Olin mennyt Imatralle jo perjantaina ja olin kaverilla yötä, la-su yöksi saatiin sinne vähän lisääkin porukkaa, kun reenikamu ja Fjólan omistaja tuli myös sinne, kun päättivät myös tulla sunnuntaina paimentamaan Kerimäelle.

Aamusta lähdettiin ajeleen Kerimäelle ja meitä olikin aika iso poppoo koolla paimentamaan! Oli kyllä tosi kivaa että niinkin reippaasti oli ihmisiä kasassa lokakuun paimennukseen. Ja monelle vielä Kerimäki on vähän kaukana. :) Kári oli oikein pätevä! Se toimii irti todella hyvin, mitä nyt välillä on vähän liikaa vielä virtaa, mutta hienosti sillä on se tasapainottaminen jo jossain herneessä tallella. Saimme myös paikalla herkullisen lounaan ja sen jälkeen sitten toinen kierros vähän isommassa aitauksessa meille. Se oli mulle ehkä vähän haastellista, mutta kivasti se Kári toimi sielläkin. Mun mielestä ylipäätään oli aika kivasti toimivia islantilaisia läsnä. Ei yhtään sellaista jota ei yhtään kiinnostaisi. Sain reenikamulta meistä kuviakin, niin niitä tässä sitten. Ovat siis tripletanin ottamia, kiitos niistä!

 kuvissa ollaan pienemmässä aitauksessa

 vähän kehuja välillä

 kiertoon lähetys
 silleen se kiertää <3

Koskapa tuo kisa ei ihan mennyt putkeen niin ilmoitin Kárin sitten vielä yhteen kisaan tänä vuonna, se oli tässä viikko sitten. Sitä ennen käytiin vähän kaverin luona katsomassa pentusia (tai minä katsoin ja paapoin ja Kári sai haistaa yhtä) ja muutenkin Kári sai sitten vähän juosta. Väsyttäminen oli ihan hyvä taktiikka, kontakti ja fiilis oli tosi hyvä, harmillisesti kisasta ei ole videota. Pisteitä tuli 74, kun tuli kaksi -10 virhettä. Toinen tuli kyltistä istu, seiso, maahan, josta mulle kyllä jäi tosi hyvä fiilis, mutta lapussa luki silti että meni maahan istumisen kautta... En tiedä musta näytti hyvältä, mutta noh, ei voi mitään jos tuomarille näytti tuollaiselle. Toinen -10 tuli eriaikaisuudesta saksalaisella, ei hajua mitä tapahtui, mutta jos ei tiedä ei voi uusia. :D Mutta yleisfiilis radasta oli tosi hyvä ja saatiin me sitten vielä tuomari palkintokin, kun meillä oli niin kivaa radalla. <3 Ja kivaa olikin! Toki olin tosi onnellinen että käytösruudussa oli maassa olo, koska siinä Kárin väsymys jo vähän näkyi. Meni itekseen maahan ja ei mitään jakoa että olisi noussut. :D Voi olla että jos olis ollu istuminen niin ei olis saatu pisteitä! Eli onneksi oli vähän tuuria ja näin meille sitten RTK3! Seuraavaksi me reenataan lisää kaikkea ja mennään sitten ensi vuonna mestariin.

Tänään kävin vähän ajelemassa ja hakemassa hyvän määrän lampaanlihaa, kun kaveri myi. Samalla kävin taas katsomassa vähän pentusia ja Kárikin pääsi sitten jaloittelemaan. Huomenna onkin taas islismäinen päivä, kun tiedossa on rallytokon ja tokon koulutuspäivä, huomenna suunta siis Ylöjärvelle. Ai niin ja joo, muutin tuossa välissä myös. Tällä erää asun ainakin jonkin aikaa Valkeakoskella.


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Jos sitä taas, muistoissa vihdoin tännekin rakas Imir.

Kesällä jäi tää homma pikkasen. Ensin oli kaikenlaista reissua ja ei oikein jaksanut ja sitten heinäkuussa Imirin lopetus vei kaiken halun kirjoittaa tänne. Jos nyt sitten tännekin. 6.7 Imir alkoi ontua, ei mennyt lääkkeillä ohi, joten pe 8.7 sitten ell. Otettiin kuvat ja kaikki, ihan kamalaa oli ja jos olisin ollut fiksu ei Imiriä olisi enää herätetty. En kuitenkaan kyennyt siihen vaan sain vahvemmat kipulääkkeet joiden kanssa mentiin kotiin. Valitettavasti nekään eivät auttaneet ja kun ontuminen vain jatkui oli sen viimeisen päätöksen aika. 12.7 oli sitten Imirin aika lähteä. Sinällään viivytys oli ihmisten takia hyvä, koska kaikilla oli mahdollisuus sanoa hei.

Imir lopetettiin Tampereella. Päivällä käytiin ensin äidin tädin luona, jossa Imir sai vielä viimeisen kerran juoksennella vapaana ja juoksihan se, jos ei ontuisi, ei olisi ikinä tiennyt toisen olevan sairas. Siitä sitten lääkärille. Äiti tuli mukaan ja Kári myös. Moni sanoi että on parempi että tulee mukaan, niin ehkä ymmärtää mitä tapahtui. Kaikki meni oikein kauniisti. Ensin Imir laitettiin uneen ja siitä sitten iki uneen. Lähteminen teki todella pahaa... Imir lähetettiin tuhkattavaksi ja tuhkat sitten tulivat ja ne haudattiin äidin ja isän rivarin pihaan kauniin kukan alle. Se on paikkana siitä hyvä että vaikka äiti joskus muuttaisi, voi siitä silti kävellä ohi.
 näin iloinen se oli vielä viimeisenäkin päivänä

 tällaisena mä sen yritän muistaa aina <3

Imir oli mun ensimmäinen koira ja niin älyttömän rakas. Ensimmäiset päivät lopetuksen jälkeen yritin vain keksiä tekemistä. Mitä vain ettei tarvinnut olla kotona, silloin kun jää vellomaan ja miettimään kaikkea.. Yritin kuitenkin, kuten yritän edelleen aina muistella niitä hyviä juttuja. Kári ei Imiriä ole etsinyt, eikä onneksi myöskään alkanut syödä huonommin tai muutakaan. Kai se sitten ymmärsi mitä tapahtui. Imir opetti mulle niin paljon, sen kanssa tein monia virheitä, mutta onneksi se oli äärimmäisen vahva koira. En usko että saan enää ikinä tuollaista koiraa, joka ei tappele, ei sitten minkään kanssa (paitsi ne kaksi poikkeusta mitä vihasi) Se oli niin varma, se ei pelännyt oikeastaan mitään ja jos säikähtikin niin palautui tosi nopeasti. Se opetti että harrastaminen on kivaa ja kilpaileminenkin ok. Se oli komea, sillä oli upea pää. Rakastin sitä yli kaiken, rakastan edelleen. Uskon vakaasti että jos taivas on olemassa ja sinne joskus menen, Imir odottaa mua sitten sielä.

Miksi tämä kirjoitus tänään? No tänään olisi ollut Imirin 7 syntymäpäivä, sitä se ei sitten koskaan saanut täyttää.. Toisaalta hyvä että meni nopeaan eikä tarvinnut katsoa toisen hiipumista ja kipuja. Mutta olihan meidän yhteinen aika aivan liian lyhyt 6½ vuotta ei ole mitään, toivottavasti muiden koirien kanssa saan aikaa edes hieman enemmän.

Hyvästi rakas rakas Imir <3