tuulee kuin islannissa.

On ollu tässä viimeaikoina kovin sellainen olo, että oon taas islannissa kevättalvella. :) Hirveä tuuli ja vettä sataa vähän väliä. Sellainen oli ilma islannissakin kun kävin siellä viime huhtikuussa. Elokuussahan sielä mua säät helli, aurinko vaan paistoi. :) No Imiriä ei tuuli haittaa, eikä liiemmin sadekaan, emäntää sitten saattaa joskus ketuttaa vähän enemmän. Varsinkin jos kosteus rupee tuleen vaatteista läpi... Mutta niin mitäs tässä on sitten tehty. hmm. lyhyt on ihmisen muisti.

Sunnuntaina lähettiin aamulla piiitkälle lenkille, kun oli aikaa ennen töitä. Meninhän vasta puoli kahteentoista. No suunnittelemani lenkki jäi ihan hieman lyhyemmäksi, koska jossain vaiheessa käännyin väärälle tielle. Vielä en tiedä milloin näin kävi, tartteis mennä sinne valosalla katsomaan missä virhe tuli. Ihan hyvä lenkki siitä silti tuli lähes kaksi tuntia kuitenkin. Mielenkiintoista oli, että ketään ei nähty missään. No okei autoja tossa isolla tiellä, mutta ei ketään noilla pienemmillä. Kuitenkin käveltiin tosi suositulla lenkkipolulla. Ehkä ihmiset lähtee sunnuntaisin lenkille vasta kymmenen jälkeen? Töiden jälkeen otin pallon mukaan ja lähdettiin lelureenaan. Märkyydestä huolimatta sujui oikein hyvin. Malttoi jopa maata aloillaan vaikka kiersin koko koiran pallo kädessä. Hieno hieno hauva! No sitten puistoon tuli toinen koira ja pallo oli laitettava pois. Ja toki olihan sitä jo reenattu reilu puoli tuntia. Tulija oli kovin arka narttu ja kyllä taas sai todistuksen, että tuo osaa kyllä hienosti lukea muita koiria. Antoi nätisti toiselle tilaa ja seisoi ihan paikallaan kun toinen haisteli. Sitten tuo vain odotti, että josko toinen leikkisi. Odottaminen palkittiin noin 5 min jälkeen, kun narttu uskalsi ottaa hieman kontaktia ja sitten painoivat menemään. Nartun omistaja oli ihan kahvilla, sanoi, että ei oo leikkinyt tolla lailla vielä ikinä. :D Se oli sellainen 9kk vanha Portugalista tuotu pelastus. Omistaja melkein itki onnesta, että ehkä tuokin vielä kunnolla sosiaalistuu eikä sitten enää pelkää. Että lisää vaan Imirin kaltaisi kavereita sille.

No su-ma yö ei sitten ollut kovin kivaa.. Imir oksenteli oikein urakalla. Kivasti herätti mut joka toinen tunti oksentamalla ja tietysti aina uuteen paikkaan ja aina matolle.. Olin kyllä tosi huolissaan, kun musta ei olla syöty mitään erikoista ja lenkeilläkään ei mitään syö. No aamulla ei sitten enää oksentanut, mutta eipä mitään syönytkään. Päivän mittaan oli selkeästi tosi väsynyt, mutta kun ei oksentanut, niin en sitten lähtenyt viemään lääkäriin. Maanantai siis menikin ihan todella rauhassa, kun tuo oli tosi väsynyt. Lenkit oli lyhyitä ja muuten vaan on nukkunut. Nyt sitten tiistai aamuna suostui taas syömään. Toivon nyt parasta, että pysyy sisällä, niin ei tarvi sitten lääkäriin lähteä. Jos ei pysy niin sit kyllä mennään...Ekassa kuvassa Imir ja ystäväni aussi Senni ja toisessa Imir mun sohvapöydän lokosessa, johon enää ei ihan noin mahdu, mutta edelleen välillä tunkee pään tuohon lokoseen kun nukkuu. :)

tulis edes lunta..prkl..

Otsikossa tulikin tuo tärkein. Kaipaan lunta, koska on niin hirmuisen pimeää täällä. Ja sitten ei aina olisi kaikki paikat noin kurassa. Tai siis okei ensin sais tulla muutamaksi päiväksi pakkasta, jotta maa jäätyis ja sit siihen päälle lunta, noin puoli metriä kiitos. Toivon kovin, että tuo "talvi tulee helmikuussa" ei pidä paikkaansa. No niin mutta asiaan. Imir on kovasti paljon joutunut olemaan tällä viikolla yksin, koska mun aika on mennyt töissä ja koulussa ja kaiken maailman pakollisissa jutuissa. Luojaani olen kiittänyt tuosta koirapuistosta. :) Maanantaina olin siis töissä, joten silloin ei ihmeitä, aamulla kunnon lenkki ja sitten töiden jälkeen puistoon, jossa onneksi oli kaikenlaisia ihania tuttuja kavereita ja leikki intoahan riitti sitten vaikka muille jakaa.

Tiistai meni sitten itsellä kirjastossa, koska gradukin pitäisi joskus itsestään ulos punnertaa. Sen jälkeen kävin tallilla, mutta tällä erää Imir ei päässyt mukaan. Tosin aamulla oltiin kyllä tehty oikein kunnon lenkki ja hieman reenailtiin taas tottelevaisuuttakin siinä sivussa. Illalla tehtiin vain toinen lenkki ja sepä sitten siitä. Tosin täytyy vähän hehkuttaa, että alkaa hienosti sujua tuo eteen käsky. Eli siis että tulee mun eteen istumaan minua katsoen. Tai no onnistuu siis useimmiten. Yrittää kyllä jäädä välillä vinoo, mitä nyt ahkerasti korjaillaan.



Keskiviikkona Imirkin sitten pääsi tallille mukaan, eikä vain yhdelle vaan oikein kahdelle. Ensin ajeltiin poneja katsomaan. Tämä on Imirille se tylsempi talli, kun joutuu tallissa odottamaan kun emäntä ratsastaa. Onneksi tällä tallilla saa nähdä myös kaksi ihanaa narttukoiraa, joten varmaan hieman kompensoi tuota odottamista. Ensimmäisen ratsastuksen odottikin suht nätisti, oli jopa välillä pitkään hiljaa, mutta toinen ratsastus oli kyllä sellaista protestointia, että voi herran pieksut... Toisaalta samalla sekunnilla kun tulin alas selästä niin haukku tallissa lakkas. Vaikka siis ei nähnyt minua, niin tuntui silti tietävän koska hyppäsin pois kyydistä. Ei voi kun ihmetellä tuota koiran ymmärrystä. Toisella tallilla odottikin vanha kaveri Ike. Imir on aina aivan onnessaan tälle tallille pääsystä ja käyttäytyykin sitten kuin enkeli. Imirin mielestä Iken kanssa on hauskaa mennä lenkille ja usein alkumatkasta yrittää kovastikin vetää.. Onneksi intoa laannuttaa melko nopea väsyminen, kun kuitenkin sitä Ikeä täytyy aina hieman pitää silmällä. Ja lenkin jälkeen taas yhteiset porkkana nautinnot odottaa. :) Talli päivät on niin ihania, kun sitten on aivan sippi koira koko loppu päivän. Selkeästi ainakin on aktivoivaa tuo tallilla käyminen. Kovasti tarvii niitä aivoja käyttää, luulisin.

Torstaina ei sitten päästy paimentaan, liikaa sadetta ja liikaa kaikkea.. huoh.. Sen sijaa Imir joutui tyytymään koulutuslenkkiin sekä sitten illemmalla ihan vaan liikkumislenkkiin. Jos itsellä olis parempi kunto niin olis varmaan hyvä juosta tuon kanssa, mutta toisaalta sitten vois erään kunto nousta hieman liian korkeaksi emännän kuntoon nähden, joten ehkä pidättäydyn kuitenkin juoksemasta. Torstaina lähinnä reenailtiin taas tuota ihan perus seuraamista, vaikka se nyt kyllä tuntuu olevan oikein hyvin hallussa. Välillä vaan on tuntunut ettei enää muista lain tuollaista käskyä, mutta torstaina kyllä osoitti että juu muistan, ainakin kun haluan. :S

Perjantai oli aamulla ihan hirveä keli.. Aamulenkille oli pakko kuitenkin pidemmälle lähteä, koska työpäivä oli taas edessä. Ei ollu kivaa, mutta tulipahan tehtyä. Ei reenattu mitään käveltiin vain. Töiden jälkeen raahauduin sitten Imirin kanssa puistoon ja kivaa oli. Siellä on sellainen vanhempi narttu Armi, jota Imir vain harvoin saa leikkimään. Perjantaina se kuitenkin onnistui. Armi lähti leikkiin ja Imir oli aivan onnessaan. Muut puistoilijat sen sijaan oli aivan kauhuissaan. Armi pitää leikkiessä aika pahaa ääntä ja kellauttelee Imiriä maahan, mutta se on vain sen tapa leikkiä ja Imir ainakin oli vain ihan onnessaa ku Armi jahtasi ja sitten kiepsautti ja vähän ärisi ja sitten taas mentiin. Mutta toisaalta, jos ei Armia ja sen tyyliä tunne niin kyllä se varmaan kuullostaa tosi pahalta. Me ollaan siihen onneksi jo ihan pennusta asti tutustuttu niin Imirkin tietää mitä on tulossa, jos Armin päättää leikkiin haastaa. Ja toisaalta olis mun vaikee nähdä, että siinä mitään sattuis, Armi on kuitenkin tyttö ja Imirillä on vahva kunnioitus tyttöjä kohtaan. (Olettaen, että ne sanoo tai leikkii, eikä vain istu.)

Lauantai aamuna oli Imirille ihana yllätys kun meidän äiti tuli mun kanssa aamulenkille. Toinenhan meni aivan hyrräksi ja hyppijäksi.. huoh.. kiva ulkoiluttaa koiraa joka pyörii ja hypii ja inisee ja vinkuu, kun on niin ihanaa... No lenkki saatiin kunnialla tehtyä ja kohti töitä taas. Illalla me sitten osallistuttiin Imirn kanssa heijastin lenkille. Lenkillä oli sellainen parikymmentä koiraa ja erinäinen määrä omistajia. Hirveä määrä siis hajuja ja kaikkea ihanaa. Siellä oli myös sellainen cairn pentu, joka oli aivan rakastunut Imirin ja olisi mieluusti leikkinyt koko matkan, jos omistaja olisi antanut. :) Lenkki meni tosi hienosti ja korvatkin pysyi tuolla päässä kaikista ihanista muista koirista huolimatta. Seuraaminen ja odottaminen ja istuminen ja kaikki sujui kuin tanssi, heti kun pyysi. Saatiin muutama heijastin ja jaettiin vastaantulijoille vaikka kuinka monta. Hauskaa oli ja nyt on taas rättipoikki koira tuossa vieressä. <3 Kuvassa Imir ja sen lempilelu.

vois jo se talvi tulla...

Näin se aika vaan vierii hirveetä kyytiä ja tuntuu että mitään ei saa aikaiseksi. Tai no jotain pientä, mutta paljon olis kaikkea mitä tartteis tehdä ja jotenkin ei vaan tuu tehtyä. No meillä oli Imirin kanssa aika rauhallinen viikko, kun hakukurssillekaan ei sitten menty, kun mun työjutut sen esti. Että kyllä on nyt hirmu pitkä väli tullut siihen. Täytyy varmaan pyytää ensi kerralla ottaan ihan alusta, että muistuu mieleen mitä siellä pitikään tehdä. Sen sijaa tehtiin sitten aina siellä täällä niitä rally-tokon juttuja. Sopivat hyvin lenkkien osaksi suuri osa niistä, kuten käännökset ja hitaasti, nopeasti liikeet sekä istumis jutut. Maassa odottamista tartteis varmaan ruveta reenaan, kun se on tolle vielä melko hankalaa. Varsinkin jos emäntä menee selän taakse.

No perjantaina otettiin sitten taas nokka kohti koskia, mutta tällä erää en ollut vanhemmilla käymässä. Junassa oli menomatkalla kauhea tungos ja kolme muutakin koiraa vaunussa. Ensimmäisen kakskytä minuuttia saatiinkin kuunnella erään pienen terrierin itkua sekä raivoa. Onneksi sekin siitä sitten rauhoittui. Imir on onneksi niin helppo. Makoilee vaan meneen.

Lauantaina lähdinkin sitten itse ilman koiraa Jyväskylään vähän katselemaan. Aikamoinen tungos siellä. Hyvä että liikkumaan pääsi.. Tarkoitushan oli, että olisin osallistunut myös kokoukseen, mutta kun kehä oli niin hirveästi myöhässä issikoitten osalta niin en sitten osallistunut. Ehkä ensi kerralla. :) Kehää oli kuitenkin kiva seurata ja olihan se ihan hauskaa sinne myös mennä Ottaa näyttämään. Vähän se kuitenkin kaipaili omistajaa ja oli tuomarin mielestä liian pieni... Valitettavasti sai vain H:n. Mutta hauskaa oli. Otta on kovin suloinen neiti. Nyt sitten vaan odotellaan messaria, kun sinne Imirkin sitten lähtee lauantaina mukaan. Toivottavasti menee kaikki kivasti siellä.

Sunnuntaina oli aivan ihana päivä ja me käytiinkin sitten heti yhdeksältä sellainen reilu tunnin lenkki. Aivan upea kuulas aamu ja vesi jäätyneenä kuusiin ja kaikkea. Imir oli aivan onnessaan, kun maassa oli valkoista ja oli pakkasta ja kaikkea. Tykkää kovin talvesta tuo mun hauvani. Siksipä tässä jo kovin odotellaan, että tulisi lunta ja pakkasta ja talvi. Pääsisi sitten hiihtämäänkin. Turkuunkin palauduttiin junalla ja taas Imir käyttäytyi hienosti, mutta ongelmana oli kaksi cockeria, jotka aina jos Imiristä edes hännäpää näkyi käytävällä niin aloittivat hirveän metakan. Eivät tainneet kovin toisista koirista pitää. Onneksi Imir arvioi toiset säälittäviksi rievuiksi eikä välittänyt niistä pätkän vertaa. Hyvä hauva! Tällä viikolla odotellaankin sitten torstaita, kun silloin toivottavasti päästään taas katsomaan lampaita, jos vaan säät sen sallii. :)

koti on koti vain kun siellä on koira!

No niin eli Imirhän oli tuossa reilun viikon äidin hellässä huomassa Valkeakoskella ja osittain se oli varmasti hyvä sekä mulle että koiralle. Ensinnäkin sen viikonlopun olin yövuoroissa ja muutakin väsymystä oli ilmeisesti ilmassa, koska maanantai ja osin vielä tiistaikin meni pääasiassa nukkuessa. Muutenkin viikko meni lähinnä lepäillen, kunnes perjantain jaksoin tehdä asoioita ja sitten teinkin paljon. Lauantaina lähdin sitten veljen kanssa kohti Koskia ja Imiriä! Oltiin ilmoittauduttu rally-tokoon tutustumiseen, kun se oli siinä aivan lähellä.

Kahdeltatoista oltiin siis ideaparkin lähellä valmiina toimintaan. Pieni alustus teoriasta ja kilpailuista ja sitten vain opettelemaan liikkeitä. Mukavaa oli, että ohjaaja myös näytti kaikki liikkeet oman koiransa Katinan kanssa. Lohduttavaa oli, että ei heilläkään aina liike ekasta täydellisesti mennyt. :) Imir toimi oikein kivasti ja laji vaikutti todella kivalta. Jo se että koiraa saa kehua ja sille saa jutella on iso juttu. Tekee lajista paljon rennomman. Toki nythän mentiin täysin nami ja lelupalkalla koko ajan, jotta pääsee koirakin kärryille. Kävimme kahdessa tunnissa läpi 30 eri käskyä/tehtävää. Ensimmäiset 20 Imir jaksoi hienosti, mutta viimeisen kymmenen kohdalla oli sen verran väsynyt, että lähinnä vain raahutui perässä mun mieliksi. :) Hienosti meni siis. Imir myös käyttäytyi mielettömän hienosti koko ajan, jopa silloin kun oli seinässä kiinni odottamassa! Ansaitsi kyllä ihan kaikki ne kananpalat, jotka sille jaoin.

Sunnuntai vietettiin sitten juhlien isänpäivää ja sitten ajeltiin takaisin Turkuun. Imir oli aika raukea. No äidin ja isän luona tuo kyllä saa liikuntaa niin paljon, että ensimmäisen päivän yleensä kotona nukkuu. No nytkin nukkui koko sunnuntai illan, ei oikein olis edes ulos lähtenyt. Maanantaina oli virkeempi ja kun mullakin onneksi oli vapaata niin tehtiin pitkä lenkki ja sitten mentiin vähksi aikaa reenaamaa puistoon. Noita uusia juttuja mitä opittiin launataina. :) Sujui oikein kivasti ja juuri kun ajattelin, että riittää, niin puistoon tulikin belkkari Vuokko. Kun olin jo luullut, että Imir olis ihan väsy, niin kyllä vaan jostain löytyi joku ihme virtapiikki ja siinä ne sitten painoi meneen. Hyvähän se että on hauskaa ja tietysti eihän tuo ollut koko viikon aikana päässyt kenenkään kanssa painaan niin ehkä sen takia jaksoikin niin hyvin.

Vaikka selkeästi tarvitsinkin aikaa levätä, niin ei tää kämppä oo mikään koti, jos Imir ei ole täällä. Nyt mun asunto on taas koti. :) Kuvassa Imir ja sen all time best friend Tolstoi. Talvea odotellessa.

syysloma

Jahas taas on aika okein lentänyt vaan ohi. Viime keskiviikkona mulla oli vaihteeksi taas koko päivä aikaa kotona, kun vasta illalla olin menossa. No siinäpä oli sitten sitä aikaa lähteä tyhjään puistoon reenaamaan. Ja nyt kaikki sujui taas hienosti. Aikamoinen vekkuli tuo kyllä on, kun tiistaina juuri ei ollut korvia lain ja nyt olikin sitten niin super hyvä että. Totteli mua kuin ajatus. Ehkä mulla oli ittellä jotenkin parempi fiilis hommaan tai jotain, mutta ei voi kun ihmetellä tällaista vuorokauden sisään tapahtunutta muutosta. No hyvillä mielin sitten lähdin itse illalla, kun tiesin että koiralle on ainakin annettu kunnon aivojumpat. Niin ja tulihan sille tänne sitten myöhemmin hoitajakin, kun tosiaan mulla oli työpaikan pikkujoulut ja oon aina ollu todella haluton jättään tuota öiksi yksin, ettei vaan vahingossakaan häiritä muiden yörauhaa, edes yhdellä haukulla.

Torstaina meillä piti olla hakureenit, mutta valitettavasti vetäjä oli kipeänä, joten ei sitten menty. Sen sijaan lähdin kaverin ja hänen kessun kanssa lenkille. Lenkki oli oikein hauska ja kotiin tullessa pysähdyttiin vielä tuohon koirapuistoon, kun siellä oli tuttuja koiria ja jopa vielä Imirin ehkä suurin suosikki ikinä Henni tolleri. :) Kauheesti ei torstaina muuta tehtykään, kun aamulla vielä luulin, että reenit kutsuu ja sit ei päästykään... Ja harmittaa hirveesti kun tiedän jo nyt että omista menoista johtuen ei päästä ensi kerrallakaan ja sitten onkin tullut jo ihan hirmuisen pitkä väli tuohon reeniin kun sitä on muutenkin vain joka toinen viikko. pöh..

Perjantai meni sitten aika rauhassa, mitä nyt Imir söi jo itseasiassa torstaina aloittamaansa hirven kinttua tuolla pihalla. Ja toki ihan peruslenkkeilyä ja pientä harjoittelua. Äiti ja isä oli taas tulossa turkuun ja itse olin menossa yövuoroihin töihin, joten ä ja i veivät sitten illalla Imirin mukanaan Valkeakoskelle. Meidän äiti on nykyään osa-aika eläkkeellä ja tekee siis töitä vain joka toinen viikko ja näin ollen äiti lähinnä vain ilmoitti että Imir varmaan jää meille koko viikoksi, koska kuitenkin menen itse Valkeakoskelle nyt viikonloppuna, onhan siellä Lempäälässä ne rallytoko harjoittelut ja sunnuntaina isänpäivä. Eli sinne se koira siis omittiin koko viikoksi kylään. Imirillä on siis nyt syysloma, ainakin musta. :S Hirveä ikävä jo on..

ilmoja pidellyt :)

No niin viime perjantaina kutsuikin sitten lääkäri, koska käsi oli melkoisen kipeä. Lääkärisetä kuvautti käden, mutta onneksi ei ollut mitään murtumia, käsi oli vain tulehtunut. Ei kun siis viikon kuuri tulehduskipulääkkeittä ja rauhallista oikean käden käyttöä. Sain sitten pe ja la töistä sairaslomaa ja sunnuntaina kehotti menemään kokeilemaan. No perjantai menikin sitten lähinnä lenkkeillessä ja puistoillessa. Onneksi puistoon on nyt taas sattunut vain mukavia kavereita, koska siellä on ollut käytännössä pakko käydä, että toinen saa tarpeeksi liikuntaa. Tänä viikonloppuna "sain" myös vanhempani kylään. Imir oli aivan seitsämännessä taivaassa, kun kaikki ihanat ihmiset oli tässä mun pienessä kaksiossa.

Lauantai päivän äiti ja isä oli poissa ja me lähdettiin Imirin kanssa yhteislenkille, neljän muun koiranomistajan kanssa tuonne Halistenkosken taakse Aurajoen rantaan. Imir raukka joutui koko ajan olemaan remmissä, kun en valitettavasti luota siihen tarpeeksi pitääkseni sitä irti paikassa, jossa on muutakin kulkijaa ihan reippaasti. Onneksi koirat leikkivät välillä Imirinkin kanssa pienestä tilasta huolimatta. Sää suosi meitä hienosti ja lenkki oli todella mukava. Imirin mielestä vain Ben, sellainen valkoinen paimenkoira uros, olisi ollut niiiin ihana, mutta juuri Beniähän ei sitten Imir paljoa kiinnostanut. :) Ehkä se juuri siksi olisi ollut se ihanin. Lenkistä tulikin sitten varsin pitkä, oltiin ulkona lähemmäs kaksi ja puoli tuntia, joten kotona Imir sitten nukahti kuin seinään. Kunnes vanhempani illalla tulivat takaisin ja oi sitä autuutta...

Sunnuntaina Imirin viihdyttäminen jäikin sitten mun vanhempien harteille, kun ensin menin ristiäisiin, saadakseni suloisen kummipojan ja sieltä sitten suoraa illalla töihin. Onneksi mun vanhemmat liikuttaa tota aina oikein urakalla, joten ei huolta mitään, väsynyt koira odottaa. :) Mun vanhemmat kun antaa lähes ekasta puhahduksesta myöten ja jompi kumpi sitten lähtee tuon kanssa ulos, kun "jos sillä on vaikka tylsää". No toimiihan se kai noinkin, ainakin Imirin mielestä.

Reenaaminen on nyt jäänyt aika vähälle tässä, kun jotenkin ei oo vaan muka ehtinyt/jaksanut/pystynyt.. No tänään tiistaina aamu alkoi perus lenkillä, jonka lopuksi menin kaverini luota hakemaan muutaman hirvenkoiven. Se olikin hauska lenkin lopetus, kun pääsi kaverini lapukan kanssa vähän leikkimään. Sitten nopea kirjastokäynti, jonka jälkeen Imirille tulikin hieroja. Kuulemma on nyt niin hyvässä kunnossa, että ei kannattanut sopia aikaa seuraavaan, vaan soittelen jos alkaa osoittaa taas jäykkyyden merkkejä. :) Ja sitten tuo hyväkäs sai vielä napostella hyvän tovin hirvenjalkaa. Koskahan emäntäkin ehtis vähän hemmotella itseään, eikä aina vaan tuota koiraa.. :P No niin kuten sanoin reeni on vähän jäänyt, mutta iltapäivällä päätin vähän kokeilla. Noooo remmissä meni hienosti. Vapaana puistossa.. Olikohan tolla jotkut korvat? Hetken yritin, mutta mikään ei oikein toiminut, joten kun sain istu ja maahan komennot taas toimimaan niin päätin lopettaa, koska tänään ei selkeästi ollut hyvä päivä reenille. Onneksi puistoon sitten sattui kavereitakin tulemaan niin oli ihan hyväkin lopettaa. Miten tuo voikaan olla niin eri koira remmissä ja irti? Voi vaan kummastella..huoh..

Kuvassa Imir silloin, kun se oli ihan juuri vasta mulle tullut. Että se oli kyllä söpö pentu!