sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Nyt nopeasti kuukausi eteenpäin!!

Jep jep, aika kulkee aika nopeesti, mutta sais kulkea nopeamminkin. :) Palataan kuitenkin ajassa taaksepäin ja analysoidaan vähän meidän tiistain rally-toko reeniä. Imir oli hyvä, mutta en oikein tiedä miksi se tuntuu väsyvän tuolla kovin nopsaan. Eka kierros oli tosi hyvä, sitten kokeiltiin vähän sitä lelupalkkaus systeemiä, eli tein vain pari juttua ja sitten lelu! Se meni ihan jees, mutta ei niin hyvin kuin ajattelin että vois mennä ja mitä tiedän että joskus on ulkona mennyt. Sitten vielä kerran otettiin koko kierros, mutta aika nuivana tuo kulki. Teki kyllä, mutta ei mitenkään innolla, kuten ekalla kierroksella. Sitten vähän juteltiin ja tehtiin takapää reeniä. Tai yritettiin tehdä, mutta Imir oli ihan pihalla ja väsynyt joten ei siitä oikein mitään tullut. Kouluttajakin sanoi, että ei kannata, kun koira on noin väsynyt. No reenin jälkeen ajeltiin Valkeakoskelle, koska olin luvannut pitkästä aikaa vähän partioida. Toisin sanoen pidin yhden vanhempien, lukioikäisten, kokouksen. Oli kyllä hauskaa! Kokattiin kahta eri keittoa ja sitten syötiin ja juteltiin ja oli kyllä niin kivaa pitkästä aikaa. Äiti ja isä teki tällä välillä kevyen parin tunnin lenkin Imirin kanssa, jotta eivät olleet tiellä. :D Keskiviikkona käytiin kaverilla ja opettelin käyttämään taas kerran uutta kameraa. Meinaan ottaa sen lainaan, kun meen islantiin tuossa kuukauden päästä. Käytiin lenkillä ja otettiin kuvia ja täytyy kyllä sanoa, että on todella hyvän oloinen kamera. Kerron sitten miten se selvisi hevosista, maisemista ja mahdollisista valaista. Hevosen kuvaaminen varsinkin on hankalaa.. Eivät pysy aloillaan ja ei niitä voi edes laittaa istumaan... Mutta kyllä niistäkin sentään hyviä kuvia saa ja toivottavasti tuolla oikein tosi hyviä. Sitten ajeltiinkin takaisin Turkuun, kun mun piti mennä seminaariin vielä kerran opponoimaan. Nyt on sitten käytännössä kaikki gradua varten tehty paitsi aivan viimeinen viimeistely, jonka toivottavasti saan tekoon parin viikon päästä, kun saan ohjaajalta viimeiset kommentit. Olen hiukan hämmentynyt, että mun aikataulu oikeasti piti. Varsinkin kun näillähän ei ohjaajien puolesta ole mitään varsinaista aikataulua vaan se oli vain mun päässä. Toisaalta islannin matkakin on sinällään ostettu palkinnoksi siitä että gradu on valmis ja sitten on tietty se tuleva uusi perheenjäsenkin.
Mutta takaisin oikeaan aikaan. Torstaina me tehtiin.. ööö.. Satoi vissiin vettä koko aamun. Eli mitäs mä teinkään? Niin joo kävin kuitenkin piitkällä lenkillä ihan keskustaan asti ja takaisin ja vähän pyörittiin sielä ihmisvilinässä taas muistutukseksi koiralle miten siellä kuuluikaan käyttäytyä. Hyvin se sujui, ei ollut ongelmaa. Sitten kävin tallilla iltapäivällä maastoilemassa yhden hepan ja sitten toisella tallilla ratsastamassa oikein kunnolla. Sitten illalla käytiin mun serkun luona kääntymässä. Se oli oikolukenut mun gradun, joten hain sen pois, jotta sain loput korjaukset tehtyä. Imir ei oikein tuntunut suvaitsevan että entiset konttarit yrittivät nousta seisomaan. Alkoi aina vinkua ja yritti tökkiä niitä takaisin nelinkontin. Ei vissiin usko että ne pysyy oikeesti pystyssä eikä siis halua että ne kaatuu. Tai mistä mä tiedän mitä se ajattelee, ei kuitenkaan halunnut että ne seisoo. :D Perjantaina käytiin sitten mun isoäidillä lounaalla tuossa Hämeenkadulla niin tuli sitten taas vähän kaupunkireeniä. Sitten kävin taas talleilemassa ja sitten mentiin hirveätä laukkaa kohti rautatie asemaa, kun meinas tulla vähän kiire junaan. Mentiin kävellen ja en ollut ajatellut että se on noin pitkä ja kestää noin kauan. No junassa oltiin viis minuuttia ennen sen lähtöä, joten ihan hyvinhän meillä oli aikaa... Koskiin mentiin taas. Nyt sen takia, että Imir meni sinne vappua pakoon, tai siis mun vapun hulluja työvuoroja. Perjantai ilta meni ihan rauhassa ja lauantaina kävin vielä kaverin ja sen dalmiksen kanssa lenkillä. En oikein tiedä miksi se kaverin dalmis on alkanut sellaiseksi että heti alussa pitää oikein kunnolla murahtaa.. Sitten kun oltiin kävelty vähän niin oliskin sitten halunnut olla Imirin kaveria ja leikkiä.. Imirin mielestä se oli seko ja siihen yritettiin kiinnittää mahdollisimman vähän huomiota ja väistää jos yritti tulla lähelle. Ja kun silloin joskus tulivat niin hyvin juttuun... Noh uroksiahan ne on molemmat joten siitä johtunee. Tosin kuulemma tuo kaverin kyllä ärisee myös nartuille paitsi yhdelle. Että vähän kumma kyllä. Mutta pääasiassa oli hyvä lenkki ja päästiin vaihtaan kuulumisia ja ilmakin oli oikein kiva. Sitten mun pitikin jo lähteä takaisin kohti Turku, jotta ehdin töihin. Menin sinne siis puoli kuudeksi ja aamulla sitten lähdettiin kuudelta kotiin, että kevyt tuollainen 11,5 tuntia olin sitten töissä...

Tänään sunnutaina nukuin sitten vain yhteentoista, koska ulkona alkoi joku hirveä koirakonsertti, joka kesti yli tunnin! Eipä siinä mitään, nousin ylös ja menin nettiin ja katsoin että kappas, Turun eläinsuojeluyhdistyksen tiloissa oli avoimet ovet. Päätin sitten lähteä siellä käymään kun ilmakin oli upea. Niin oli päättänyt myös noin miljoona muuta ihmistä ja tungosta kyllä oli, mutta kaikki olivat hyvällä tuulella ja sopuhan antaa sijaa. Näin siilin, joutsenen, pöllö, kanin, paljon koiria ja kissoja. Ja tietenkin sielä oli juuri sellainen kissa, jonka ottaisin jos ikinä ottaisin kissan! Siis aivan mun kissaunelma. Sosiaalinen, harmaa, maailman suloisin ja mitä kaikkea. Onneksi mulla on koira, niin ei tarvitse huomenna mennä hakemaan kissaa. :) Ehkä mulla joskus on kodissa tilaa myös kissalle ja sitten vaan etsin jonkun samanlaisen. Nukuin sitten pienet päikkärit ja eikun takas töihin. Oli melkoisen vilkas ilta ja olin kyllä ihan kypsä asiakkaisiin jo parin tunnin jälkeen. onneksi nää sunnuntai vuorot on hiljaisia, mutta kyllä meillä aika myöhään meni, kun asiakkaita riitti ihan loppuun asti.

Sitten tulin kotiin ja mulla oli mailiin tullut nyt sitten varmistus mikä pentu mulle tulee! Ilta onkin sitten mennyt kuolatessa niitä muutamaa kuvaa, jotka kasvattajalla siitä on. Marsultahan se vielä näyttää mutta hyvä siitä tulee! Hakureissu ajoittuu juuri juhannuksen eteen, jotta mulla on sitten aikaa kotiuttaa pentua juhannus, kun työpaikkakin on kiinni. Perheeni kasvaa! Katsotaan nyt millainen eloisa myrsky sieltä tulee. ;) Nyt pitäis sitten mennä nukkuun ,jotta huominen 11 tunnin vuoro olis edes jotenkin jaksettavissa ja sitten vielä vappupäivänä neljäksi ja puoleksi tunniksi ja sitten junaan, jotta saa Imirin takaisin kotiin. Huh mikä viikko! Kuvassa Imir ihan vauvana, kun se tuli kotiin. Ihan näin pentukuumeilun vuoksi.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

paljon isliksiä ja mätsäri!

Njoo aloitetaan kuitenkin perjantaista, jolloin vein Imirin piiitkästä aikaa käymään tallilla. Irti juoksemisesta onkin jo kulunut hetki ja sen kyllä huomasi herran menosta metsässä. Oli aikamoista menoa! Korvat myös oli aina välillä narikassa, mutta onneksi piiloon meno hoiti homman aina hetkeksi kuosiin. Puoli tuntia sai painella meneen ja sitten talliin laittaan heposta kuntoon. Sää ei ollut mikään ihana ja sen kyllä huomasi Imiristä. Ei ollut kovin puhdasta koiraa metsäsekoilun jäljiltä. Autoon joutui kuitenkin odottamaan, kun kävin maneesissa ratsimassa. Sen jälkeen sai tulla tietenkin "auttamaan" hevosen hoitamisessa ja erityisesti porkkanoiden antamisessa. Imir ja Ike kun kivasti jakavat porkkanat keskenään. :) Ike saa kaikki, paitsi ne pari haukkua, jotka Imir ottaa välissä. Kotiin sai sitten tuoda kovasti uupunutta koiraa. Ja hyvä niin, koska sää ei suinkaan iltaa kohti parantunut.
Lauantai ei ollut hyvä.. Tai aamulenkki oli ihan kiva, menin jokilenkin, koska olin menossa töihin. Töissä oli hirveää... Ei ollut kunto vielä niin hyvä, että olisin sielä jaksanut oikeasti olla. Lähdin sitten jo kahden jäljistä kotiin, koska tuntui heikolta. Ilta menikin sitten pitkälti levätessä, koska halusin olla sunnuntaina hyvässä kunnossa. Imir ei oikein ymmärtänyt, miksi me ei tehty mitään, mutta joutui tyytymään rauhalliseen lenkkiin ja pieneen juoksenteluun puistossa. Harmitti vähän, että ei ollut seuraa siellä, koska sitten olis kyllä energiat saanut paremmin kulutettua.
Sunnuntaita olin jo jonkin aikaa odottanut, koska silloin oli mätsärit tuossa Kuralassa! Sinne oli tulossa hurjat viisi islistä! Siis Imir mukaan luettuna. Matkaan lähdin autolla, koska olin reenikamulle luvannut tuoda häkin, jossa saattoi turvallisesti pitää toista koiraansa, kun oli toisen kanssa kehässä. Leira tuli omistajineen kyydillä. Ilmoittauduttiin ja sitten odoteltiin ja vieteltiin aikaa islisihmisten kesken. Mukana oli myös meille uusi tuttavuus Loki. Loki on noin kolme vuotias uros, mutta oikein rauhallinen sellainen. Imirin kanssa vähän samaa. Molemmat on melko hiljaisia rotunsa edustajia ja tulevat toimeen myös muiden urosten kanssa, eli myös keskenään. Tai no ei me niiden leikkiä annettu, mutta haistelu meni hienosti, ei mitään urinaa tai ärinää.
Kahdeltatoista alkoi sitten itse esiintymiset ja pennut meni ensin. Leiralla meni oikein hienosti ja sai punaisen nauhan. Esiintyi kyllä todella kauniisti siinä parikehässä, joten en ihmetellyt yhtään. Punaisten kehästä ei sitten päässyt jatkoon, mutta hyvää harjoitusta oli heille varmasti. Aikuisista ekana kehään meni Loki ja esiintyi kyllä kuin ammattilainen ja tienasikin punaisen nauhan! Reenikamu kävi sitten ekan koiransa kanssa kehässä ja se ei mennyt ihan niin putkeen. Tai seisominen kyllä, mutta kovasti oli sanottavaa juoksemisen aikana tuolla. Siitä tuli sitten sininen. Sitten olikin jo meidän vuoro ja Imir käyttäytyi hienosti! Oli hiljaa, antoi tutkia ja näytti itseään hyvin. Tai no kuten kuvistakin näkyy, venyttää itseään vähän turhan paljon välillä, kun mä oon vissiin sen mielestä liian hidas antaan namia. :D Viimeisenä meni sitten reenikamun Tico. Heillä meni oikein hyvin! Ja punainen nauha tuli, kuten mullekin oli tullut. Valitettavasti kukaan neljästä ei sitten päässyt enää omissa kehissään jatkoon, mutta kyllä pelkästä tuosta punaisestakin sietää olla ylpeä. Ja olihan se hienoa, kun punaisten aikuisten kehässä oli kolme islisurosta ja kaikki käyttäytyi hienosti!!!
Kotiin tuli sitten väsynyt ja tyytyväinen koira. Mutta koska ilma oli mitä ihanin, niin lähdin vielä iltapäivällä maleksimislenkille katselemaan kevättä. Oikein nautin auringosta ja niin tuntui Imirkin nauttivan. vielä kun ei ole sille liian kuumakaan. Sunnuntai vaan oli tosi hyvä päivä! Tänään (maanantaina) me sitten otettiin aamu ihan iisisti, koska illalla oli toko harkat. Ja miten hyvin ne menikään! Harjoiteltiin seisomista ja hyppyä. Hyppää kyllä tuo hyvin, mutta ei vielä ilman että kädellä ohjaan. Että siihen tartteis alkaa panostaa. Ja seisominen! Se meni niin hyvin! Olin niin ylpeä mun haukusta. En usko että siitä ainakaan tulee mikään ongelma, jos nyt joskus sitä jossain kisoissa joudun esittämään. Mä vaan oon niin ylpeä koiranomistaja juuri nyt! Kuvissa Leira poseeraa, Imir näyttää ihan kivalta, sitten tuo ihme liika venytys ja sitten vielä islispojat punaisten kehässä. :)Viimeisenä vielä Imirin mielipide sunnuntain tunnelmista.

torstai 19. huhtikuuta 2012

jäykkää..flunssaa...

Tallinasta oli siis tuliaisin varsin väsynyt koira ja vähän mietin, että mitenköhän meidän maanantain toko harkat mahtaa sujua. No sujuihan ne.. jotenkin. :) Imir jaksoi kunnolla ehkä ekan vartin, jonka jälkeen olis mielummin vaan nuuskuttanut lattiaa tai makoillut. :D Otin itse aika rauhassa, enkä vaatinut mitään isoja, koska kerran selkeästi oli vielä väsynyt. Onneksi harjoituskaan ei varsinaisesti ollut kovin vaikea, harjoiteltiin "valmis" sanan sanomista, jotta koira ymmärtää että hei nyt alkaa jotain, otanpa kontaktia. Imir teki tätä ihan hienosti ja mitä sen jälkeen on tehty vähän kotona niin hienosti sujuu, joten eiköhän se jotain sielä sisäistänyt vaikka olikin väsynyt.

Tiistaina oli aamulla sitten rally-tokoa ja tällä kertaa mentiin autolla, koska mulla on edelleen flunssa ja sää ei ollut mikään houkutteleva. Harjoitukset meni ihan kivasti, mitä nyt sielä oli mukana uusia liikkeitä, joista osa oli vähän hankalia. Istumasta seisomaan nouseminen on meillä vielä vähän hakusessa. Siis sanana, nousee kyllä jos mä liikahdan vähän, mutta ei vielä pelkästä sanasta. Sitten toisaalta kun ymmärtää mitä haluan niin seisoo kyllä hienosti. Tällä kertaa sielä oli myös houkutus kohta, jossa piti pujotella lelun ja namipussin välistä. Namipussi ei olis voinut tota vähempää kiinnostaa, mutta se lelu oli täsmälleen samanlainen kuin meidän reenilelu, joten se aiheutti aikamoista hankaluutta. Luuli varmaan että jee tossa se palkinto nyt on! Mutta hyvin se teki ja selkeästi oli energisempi kuin maanantaina.

Tiistai iltana meillä kävi sitten koirahieroja. Etupää on hyvässä kunnossa, mutta takapää, varsinkin oikea puoli oli yllättävän jäykkä. Kyllä se sen antoi käsitellä ja lopuksi tuntui ilmeisesti ihan hyvältä, mutta jotenkin en odottanut, että olisi noin jäykkä. No sovittiin että tulee vielä ensi kuussa, ennen kuin pidetään sitten kesä hierontataukoa. Toivottavasti oli nyt vaan jotain ohimenevää jäykkyyttä ja siis ei niin jäykkä kuitenkaan ole, että haittaisi mitään maahanmenoa tai muuta sellaista, joten en nyt vielä revi pelihousuja.



Keskiviikko aamuna oli sitten islisreeniä, mutta vähän lyhennetyllä ajalla, koska olin vielä sen verran flunssainen, että kun ilma oli vähän mitä oli, niin rupes juoksemisesta ja liikkumisesta huolimatta tuleen kylmä. Reeni meni hyvin, Imir oli kivasti. Tosin sillä on nykyään joku ihme tarve haukahtaa kerran aina kun aletaan juosta kehää... En tiedä mistä on tullut, mutta voisi kadota sinne mistä tulikin. Toisaalta ei kyllä tehnyt sitä Tallinnassa, joten ehkä se on liitoksissa vain näihin reeneihin. Reenikamullakin meni nää ympyrät hyvin, mutta alun kiertelyssä sillä oli tällä kertaa vähän enemmän asiaa kuin ennen. Tiedä sitten johtuiko reenikamun toisesta koirasta, jolla oli puuhun sidottuna paljon asiaa. :) Islikset <3

Iltapäivällä oli pakko raahautua kouluun, koska mulla oli opponointi semmassa. Niitä on pakko olla kaksi, jotta voi saada suoritusmerkinnän graduseminaarista ja gradusta. Yksi on takana ja sitten ensiviikolla seuraava. Teen näköjään kaiken graduun liittyvän aikamoisella pikakelauksella. Se hyvä puoli tässä sairastamisessa on, että on kotona ja on aikaa miettiä, että mitäs sinne graduun olikaan kirjoittanut ja mitäköhän vielä pitäisi. No semman jälkeen paistoi vähän aurinko, joten päätin mennä käymään koirapuistossa. Sielä oli meille mukavasti seuraksi vuoden vanha leikattu sekarotuinen poika. Noilla sujui leikit oikein mukavasti, joten mikäs siinä oli ollessa, kunnes tuli kylmä ja piti lähteä kotiin.

Tänään oli tehokas aamu. Sain graduni käytännössä lähes valmiiksi. Korjailin roikkumaan jäänet lähdeviitteet ja kirjoitin loppuluvun. Sairaslomalla on aikaa istua tässä ja kerätä viereen valtavaa kasaa nenäliinoja. Kirjoittamisen jälkeen päätin reipastua Imirin vuoksi ja lähteä pidemmälle lenkille. Laitoin liinan sille, jotta sillä olisi enemmän tilaa. Lenkki oli aivan ihana. Liina antoi mulle mahdollisuuden kävellä hiljempaa, joten jaksoin kauemmin ja Imirille enemmän tilaa, jotta se väsyisi enemmän. Toisaalta kyllä sitten piti lenkin jälkeen heti mennä nukkuun, kun oli vaan niin poikki. Torkkujen (no joo nukuin 1½tuntia) lähdin käymään vielä kirjastossa hakemassa pari viitejuttua. Kotiutumisen jälkeen vein Imirin vielä puistoon puoleksi tunniksi juoksemaan, jotta sai purettua loputkin energiat ja jaksaa taas nukkua. Itse lähetin gradun oikoluettavaksi kaverille (kiitos hänelle), jotta saan ensiviikolla tehtyä korjaukset ja sen kautta vapuksi palautettua tuon esitarkastukseen. :) JEI

No sitten soitti äiti ja antoikin päivään sen ikävän säväyksen. Äitini äiti on tänään kuollut... Kyllähän se oli jo odotettavissa, mutta ei se helppoa ole silti. Kyllä mamma on rakas vaikka jo onkin pitkään ollut huonona. Onneksi sai kuolla kotonaan, omassa sängyssä. Nyt voi sitten vanhuuden vaivoista vapaana mennä ukin luo, jonne on selkeästi jo ukin kuolemasta asti ikävöinyt, kokonaista 15 vuotta. Siinä oli pari, joiden rakkaus oli sitä kestävää laatua, kesti yli kuoleman ja toivottavasti nyt voivat sitten pilvien päällä lennellä yhdessä terveinä ja onnellisina. Hei hei mamma rakas!

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Tallinnassa!

Me tosiaan käytiin tuossa ekaa kertaa testaamassa näyttelyä ulkomailla ja pääasiassa kyllä oli oikein mukavaa. Torstaina menin Valkeakoskelle, jossa Imir olikin viettänyt pääsiäisen ja hyvä niin, koska mä olin melkomoisessa flunssassa maanantaista keskiviikkoon. Perjantaina lähdettiin sitten kymmenen jälkeen ajelemaan Helsinkiin, tosin pysähdyttiin Hämeenlinnassa ostamaan Imirille uudet kynsisakset, kun äiti oli omansa jonnekin hukannut, enkä voinut noin pitkäkyntistä tapausta kehäänkään viedä. Matka sujui oikein mukavasti, mitä nyt kesti saman verran päästä Hämeenlinnasta Helsinkiin,kuin sitten Helsingin laidalta satamaan... No ajoissa oltiin kuitenkin ja sitten vaan odoteltiin, että päästään laivaan. Imirille oli varattuna häkkipaikka, kun en halunnut sitä autoon jättää. Tosin ei sillä, ei sitä oikeen sinne häkkiinkään tehnyt mieli jättää ja olikin sielä vain sen aikaa, että me käytiin syömässä. Sen jälkeen sitten istuttiin sielä rappusissa Imirin kanssa ja lueskeltiin, kunnes autoon sai taas mennä. Onneksi menomatka kesti vain kaksi tuntia.



Tallinnassa meitä odotti harmaa ja hieman sateinen sää. Hotellille löydettiin suht mukavasti, vain hotellina parkkipaikasta ajettiin ohi, ja koska oli yksisuuntaisella kadulla, piti tehdä aikamoinen kiekura, että päästiin sinne. Hotellilla oli onneksi vartioitu parkkipaikka, niin ei tarvinnut sitten auton kohtaloa jännittää. Käytiin sitten katsomassa lähiympäristö ja melko lähellä hotellia olikin oikein kiva pikkupuisto. Käveltiin vielä vähän lisää vanhankaupungin muurille asti, jossa taas oli oikein kiva pikku puisto. Tosi lähellä oli hotelli kyllä vanhaa kaupunkia, mikä sinällään oli ihan kiva. Illalla jätettiin Imir huoneeseen ja mentiin syömään hotellin brasilialaiseen ravintolaan. Ruoka oli kyllä oikein hyvää ja tässä kuussa niiltä sai vielä kakun jälkkäriksi kaikki jotka ostivat pääruuan. Että ihan kiva ilmainen lisä tuli vielä. Illalla menin minimaalisen pissalenkin ja sitten painuttiin kaikki hyvin väsyneinä pehkuihin.

Aamulla ei Imirkään halunnut mennä ulos ennen kuin kello tuli seitsemän. Silloin se
hyppäsi sänkyyn herätti mut ja sen jälkeen lähti äidin kanssa ulos. Hotellissa oli oikein kiva systeemi, kun sielä oli tietokone hotellin puolesta huoneessa, josta sitten pääsi nettiin. Hyvää palvelua mielestäni, jos kone on joka huoneeseen hankittu. Näyttely paikalla meidän piti olla kahdentoista maissa, mutta lähdettiin hyvissä ajoin kymmenen pintaan. Käytiin matkalla Prismassa vähän ostoksilla ja kerran ajettiin harhaan ennen kuin päästiin määränpäähän. Näyttely oli Saku suurhallilla, joka oli oikein mukava paikka. Näyttely ei ollut kovin iso ja vaikka hallikin oli melko pieni, oli sielä lämmintä ja tilavaa. Hyvät puitteet siis oli kyllä.



Meidän arvostelu oli sitten vähän yli yksi. Imir oli ainoa islantilainen, joten olihan mulla vähän toiveita, että voisi se sen sertin nyt sitten saada. Ei saanut.. Tuomari antoi meille EH:n, mikä sinällään ei ole mitään uutta meille, arvostelu vaan oli... no suoraan sanottuna jostain syvältä:
Hyvä tyyppi, kuono-osa saisi olla täyteläisempi (käytti sanaa on vajaa). Hyvä karva ja pigmentti. Pehmeä selkä, riittävä rintakehä. Etujalat asettuneet kapeasti, hyvät takakulmaukset, oikeat tuplakannukset. Kevyt rakenne, kaipaa lisää massaa. Kaunis "korkea" kokonaisuus (korkea on oma lisäys kun kääntäjä sanoi, että tarkoittaa tällä hyvää raajapituutta tms), vähän lihava.
Lähinnä tuo kevyt rakenne sai lähes näkemään punaista, kuten sitten hassun ristiriitainenkin ehkä vähän lihava.. Toki nyt voi joku ajatella etten vaan voi myöntää koirani olevan lihava, mutta tervetuloa livenä katsomaan, ei ole lihava. Ei grammaakaan ylimääräistä ole tuossa!

No kehän jälkeen lähdettiin sitten metsästämään eläinlääkäriä, jotta saisi leiman siitä madotuksesta. Ei ollut paikalla, kuulemma 20 minuuttia ja sitten. Mentiin sitten heseen syömään lounasta odotellessa. Meillä meni varmaan 30 minuuttia, mutta eipä ollut eläinlääkäri täti suvainnut saapua. Aikamoista jonoa olikin jo kertynyt paikalle, kun erinäiset ihmiset odottelivat leimoja passeihin. odoteltiin varmaan vielä joku vartti ennen kuin täti tuli ja leima saatiin. Saatiinpahan nyt kuitenkin. Mietin vaan kun olin luullut että siinä paikalla tarttee antaa lääke, mutta ei se mitään katsonut, pisti vain nimeä liukuhihnalta passeihin. Kaikilla hakijoilla ei edes ollut koiraa mukana! Että mitähän iloa tuostakin on jos ei oikeasti valvota, että koira sen lääkkeen nielee?



Vihdoin lähdettiin takaisin hotellille ja hetken levon jälkeen suunnaksi vanha kaupunki. Kierreltiin kaupunkia sitten sellaisessa kivassa tuulessa ja välillä pienenssä sateessa. Imiriä ei tuntut haittaavan, meitä ehkä enemmän. Sitten alettiin metsästellä ruokapaikkaa. Toivottiin että koira vois tulla mukaan ja muutamaa listaa katseltiin, kunnes tuli Schnitzel haus vastaan. Päätettiin kokeilla sinne. Kävin sisältä kysymässä ja tarjoilija sanoi, että toki saa tuoda. Miten mukavaa. Ei kun sisälle ja syömään. Imir oli aivan loppu ja nukahti tosi sikeästi pöydän alle. Ei edes herännyt vaikka multa tipahti pala schnitzeliä sen nenän eteen. :) Ruoka oli todella hyvää ja sitä oli paljon, mutta silti piti tilata jälkkäriksi vaniljajäätelöä kuumien vadelmien kera. Oli niiiin hyväää!! Suosittelen tuota paikkaa kyllä kaikille. :D





Sunnuntai valkeni sitten aurinkoisena ja kauniina. Mä olin varannut itselleni hoidon hotellilta, johon kuului puolen tunnin hieronta ja sitten puolen tunnin kasvohoito. Äiti lähti sillä aikaa Imirin kanssa ulos. Kävin syömässä aamupalaa ja sitten hoitoon. Oli todella rentouttavaa, ehkä liiankin, koska kasvohoidossa nukahdin siihen pöydälle. Tiedä sitten onko tehnyt muuta kuin pessyt ja rasvannut. :) Kyllä kai sentään. Hyvä olo oli kuitenkin. Seuraavaksi saikin jo alkaa lähteä kohti satamaa. Taas ajettiin kerran harhaan ja sitten sinne minne pitikin. Päätettiin että ostetaan kotimatkalle hytti, koska matka oli 3,5 tuntia ja kaikkia vähän väsytti. Hytti saatiin ja ei kun taas odottelemaan että päästään laivaan. Laivassa katsatettiin hytti ja sitten käytiin kannella katsomassa lähtöä. Reissu oli oikein onnistunu, Imir käyttäytyi loistavasti ja kaikki oli muutenkin oikein mukavaa. Kotimatka Helsingistä Turkuunkin sujui todella hyvin, Imir veti sikeitä koko matkan. :)

Kuvissa: Imir ottaa rennosti hotellilla, Katseltiin vanhaa kaupunkia, Raatihuone, minä ja Imir kehässä, pieni posetus, nukkuva koira pihviä nenän edessä ja hei hei Tallinna.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Kuva kavalkadia

Nyt vihdoin sain kuvia koneelle, joten laitan tähän näitä kivoja takatalvikuvia muutamia näytille.


satoi vähän lunta...


tassu




mun piha.











lumi on ihana elementti..





vähän kiipeilyä liinassa.










Sitten vielä pari kuvaa kun oli reenikamulle kuskina möllitoko kisoissa. Hienosti meni molemmilla koirilla suoritukset, joten tässä muutama kuva suorituksista!

maassa olo, sekä liikkeestä seisomaan jääminen.










paikkamakuuta, sekä liikkeestä maahan meno. Ja jos haluaa tietää tarkemmin miten näillä ihanilla isliksillä meni, siitä voi lukea täältä: http://muntassuttelijat.vuodatus.net/
mutta siis todella hyvin tietenkin meni ja molemmat voittivat oman luokkansa! Vielä kerran onnea sinne! :)

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Mitä tekisinkään jos rahaa tulisi ovista ja ikkunoista!

Tällaista haastetta täälä bloggaajien keskuudessa pyörii: Kerro (ilman materiasyyllisyyttä), mitkä viisi tavaraa/asiaa ostaisit, jos sinulla olisi kaikki maailman rahat. Tämän jälkeen haasta viisi muuta bloggaajaa! Ja näin ollen päätin itsekin tähän osallistua. :)

1. Ostaisin talon, unelmien talon, jossa voisi sitten koirien (monikossa, näitä voisi sitten olla monta!) kanssa olla hauskaa ja aidattua pihaa olisi vaikka kuinka ja sen takana tietenkin metsää, jotta naapurit ei häiriintyisi. Ja sisälläkin kaikki mitä toivoa saattaa, sisältäen kunnon kameran. (Sehän on siis osa talovarustelua tietenkin.) :)

2. Ostaisin talooni koko elämän mittaisen remontti-, piha-, lumi-, kukkapenkki-, puu- ja kaikki muut huollot.

3. Matkustaisin jonnekin. Ainakin vielä islantiin ja uudelleen Japaniin. Iso-Britannia kiinnostaa edelleen myös. (Ja näistähän voisi loogisesti aina tuoda mukana koiria tms)

4. Maksaisin sukulaisten ja kavereiden lainat pois. Olisi kivaa niilläkin sitten.

5. Ostaisin islanninhevosia muutaman ja niiden mukana paikan jossa pitää niitä, jonka sisältöön kuuluisi myös arkiaskareista huolehtiva hevosenhoitaja. Että voisin sitten itse vain nautiskella issikkaratsastuksen ihanuuksista!

No näillä luulisi ainakin elävän rahallisesti huoletonta elämää. Ja antaishan tuollainen rahamäärä paljon aikaa tehdä niitä juttuja mitä haluaa, kun ei tarttisi töistäkään sitten niin ressata. Voisi tehdä vain sijaisuuksia silloin kuin itselle sopii ja jossain on tarvetta. :)

tiistai 3. huhtikuuta 2012

huijui :)

Viikonloppu meni silleen ihan "rennosti" eli toisin sanoen olin töissä. Sunnuntaina onneksi oli aamulla jotain kivaakin kun miitattiin taas islisten kanssa koulunpihalla. Sielä oltiin taas pitämässä vähän mekkalaa ja jotain pientä reeniäkin. Tosin hiljaisempaa tällä erää oli kuin viimeksi. Kiertelin taas Imirin kanssa kahdeksikkoa ja se sujui tosi hyvin. Sitten ehdotin, josko Leirakin haluaisi tehdä saman seuruu harjoitteena. No se sujui ihan loistavasti, joten ainakin namiperso tuntuu olevan. ;) Pientä taukoa väliin ja sitten vähän kehä reeniä. Sekin sujui hienosti. Imirin kanssa on siitä kiva tehä kehää, kun se on tosi varma siinä niin voi hyvällä omalla tunnolla katsella miten muilla menee. Kyllä se Imir siinä hienosti juoksee katsoin sitä tai en. No mielestäni ainakin molemmilla reenikamuilla meni varsin mallikkaasti ja uskon että Leirankin ekat mätsärit tulevat menemään hienosti! Ja ilmakin onneksi meitä sunnuntaina suosi ja saatiin nauttia vielä sulasta maasta ja auringonpaisteesta. :D Sunnuntai iltapäivällähän sitten alkoikin sataa lunta ja sitä sitten tuli koko illan ja kaikki ihana sulamaa peittyi taas lumeen..

Maanantaina tehtiin aamulla sitten ihan reilu lenkki ennen kuin lähdin töihin. Muutamia kuviakin sitten vielä näiden toivottavasti viimeisien lumien kunniaksi otin. Töistä tullessani sateli taas hieman lunta, mutta eipä se niin haitannut, kun suunnaksi otettiin Lieto ja tokoilut. Tällä kertaa ketjutettiin asioita, koska osa näistä on menossa möllitoko kisoihin lauantaina. Mä en oo Imiriä sinne viemässä, mutta reenikamulle meen kuskiksi, jotta hänen islantilaisensa voivat ottaa sitten ensi askeleitaan kilpailuissa. :) Reenit sujui kuitenkin tosi hyvin. Olin suorastaan shokeerattu miten hyvin tuo on oppinut seisomaan ja siinä odottamaan vaikka itse jatkan matkaa. En tiedä missä välissä on tuon oppinut, koska ikinä ei olla onnistuttu noin hyvin kuin tuola. Sitten harjoiteltiin myös esteen ylitystä ja sitten sen taakse seisomaan jäämistä, jotta itse pääsee vierelle. Olin ihan varma, että tästä ei tulisi mitään. No mun ihana fiksu hauvani osoitti epäilyni täysin vääriksi ja hyppäsi esteen kääntyi ympäri ja seisoi kuin patsas, kunnes pääsin vierelle itse! Siis mitä ihmettä!!! :D :D :D Olin aivan ällikällä lyöty ja olen vieläkin. Ei olla edes hypätty mitään yli vuoteen ja nyt ekasta käskystä suih vain ja esteen yli. Voi herranjeekara sentään. :D

Tänään mentiin sitten aamusta sinne rally-tokoon ja jos Imir eilen oli ihan mahtava, niin tänään se oli.. No ihan ok. Käveltiin taas sinne kun ilma oli kiva. Siellä meitä odotti melko pitkä rata, mutta ekalla kerralla Imir teki ihan hienosti. Itse tein muutaman mokan, mutta ei mitään suurempaa kuitenkaan. Toinen kierros oli ehdottomasti meidän paras. Kolmas ja kellotettava kierros oli sitten, noo menihän se. Luulen että Imir oli vähän liian väsynyt ja meidän olisi pitänyt siihen toiseen jo lopettaa. Rupesi vähän hutiloimaan ja ei oikein jaksanut pitää yllä kontaktia kunnolla. Päästiin kuitenkin rata kunnialla loppuun ja tuskin meitä olisi kisoissakaan sillä radalla hylätty, mutta tuskin olis ykköstulostakaan tullut. Hyvä reenit anyways. Kotimatka olikin sitten yhtä matelua. Imir oli sitä mieltä että hän ei kyllä samaa reittiä haluaisi laahustella, joten sitä piti sitten koko ajan vähän nykiä ja innostella, että jos nyt kuitenkin mentäis kotiin...

Jätin sitten Imirin tänne nukkumaan ja lähdin itse käymään tallilla. Ilma oli ihan kiva, joten maastoonhan sitä piti polle viedä. Tosin vaikka ilma oli hieno, oli se varsin vaihteleva ja näin ollen mulla oli vähän väliä kuuma, sitten kylmä ja sitten taas kuuma. Hepalla tuntui kuitenkin olevan kivaa, joten tehtävä suoritettu. Kaupan kautta tulin kotiin ja sitten suunnaksi meidän mamma. Koskapa mun Mamma täyttää tänään 89-vuotta. Sinne sitten hilppastiin tosta Imirin kanssa ja se oli tietenkin oikein innossaan, koska myös meidän äiti ja isi oli sielä käymässä, sekä mun serkku ja sen pienempi lapsonen, reilu vuoden vanha poika. Kuten aina, Imir tuli lapsen kanssa hienosti juttuun vaikka kerran saikin aikamoisen lämäyksen poskeen, kun toinen vähän silitti reilusti. Mitä teki tuo? No tietenkin nuolaisi lasta ja sen jälkeen käveli vähän kauemmas. :D Siinä sitten juotiin synttäri teet ja sitten lähdinkin takaisin kotiin, potemaan mun kipeitä kantapäitä. Täällä mua odottikin sitten sposti, että Hollantiin ei pentuja tule, kyseletkö Saksasta. Ja mitä tein minä? siltä istumalta lähetin spostia Saksaan! huih! Katsotaan mitä sieltä vastataan, josko mulle muuttaakin sitten saksalainen islantilainen tänne kesällä. huijui.. :) Katsotaan jos laitan myöhemmin vielä vähän kuvakavalkadia, mutta nyt ei pysty. :)