sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Pennun hoitoa ja vähän näytelmiä

Torstaina mulle tuli hoitoon pikkuinen borderterrierin pentunen. Musta se oli mitä kivointa, koirien mielestä ei ehkä niinkään. :D Perjantaina pentunen pääsi kouluun koko päiväksi viihdyttämään oppilaita. En jotenkin viitsinyt/raaskinut jättää sitä poikien kanssa kotiin. Ja kun kerran sain luvan sen kouluun tuoda niin sinnehän se sitten tuli! Oli oikein hyvä koulukoira, pääosin nukkui kaikki tunnit häkissä ja välitunnit sitten oli hereillä ja tutustui moniin ihmisiin. Suloinen eläin ei edes onneksi pissaillut sisälle. Toki käytiinhän me joka välkällä ulkona, että ei nyt ehkä olis pitänytkään. Matka Valkeakoskellekin meni ihan joutuisasti ilman mitään sattumuksia, pikkuinen nukkui koko matkan ja niin nukkui nuo isommatkin.
 Valkeakoskella oli jo aika kevät
Lahden ROP-koira

Lauantaina sitten jätin pennun selviämään äidin kanssa kaupunki reissusta ja lähdin itse kohti Lahtea ja näytelmiä. 5 islantilaista oli ilmoitettu, joista 3 oli uroksia. Perillä oltiin ihan hyvissä ajoin ja oli sitten aikaa juoruilla muiden omistajien kanssa. Kárin kanssa valioissa oli toinenkin uros, joka on vasta nyt keväällä valioitunut, tosi nätti kyllä on tämä toinen nykyään, viime kesänä ei vielä vakuuttanut kauheasti. Kehä meni oikein mallikkaasti, Kári esiintyi edukseen ja liikkui upeasti. Toiseksi tultiin valio-luokassa ja ei saatu SA:ta. Olin vähän hämmentynyt siitä että SA ei tullut, mutta noh, tuomarin mielipide oli nyt sitten tuo. Arvostelun kanssa en sitten olis paljoa enää voinut olla erimieltä... En oikeasti tiedä katsottiinko me eri koiraa tai jotain, mutta noh, arvostelun voi lukea tuolta Kárin sivulta. Kotiin päästiin sitten lähtemään nopeasti, mikä tietysti on oikein mukavaa. :D

 Retu oli oikein pätevä tässä hommassa. :)

Sunnuntaina sitten oli vuorossa pennun tutustuttaminen hevosiin, eli matka suuntautui tallille puunailemaan Retua. Retu oli oikein pätevä koiran tutustuttamiseen, kiltti ja rauhallinen. Pentunen oli selkeästi hämmentynyt ja vähän peloissaan mutta mun takin suojista oli ihan turvallista katsella sitten kuitenkin. Ja kun siivoilin boksia niin johan löytyi vähän hevosenkakkaa nutustettavaksi. Reipas pentunen. Sitten vielä kotikautta ja näyttämään pentusta ja koiria ystäville. Sieltä sitten ajeltiin illan ratoksi takaisin tänne Lehtimäelle. Ja hienosti jaksoi taaskin koirat matkustaa. :) Oikein mukava viikonloppu kaiken kaikkiaan siis. Huomenna kutsuu sitten taas työt ja tiistaina onkin sitten auton nokan suunta kohti Vöyriä!

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Kevät hangilla auringon paisteessa

Nyt on todellakin ollut ilmat viime aikoina aika kohdillaan! Aurinko paistaa, öisin on pakkasta ja päivällä plussaa. Tarkoittaa siis sitä että meillä on täälläpäin kunnon hankikanto ja sitä myöten on sitten käyty lumikenkimässä ihan urakalla. Koirat nauttii kun ollaan keskellä oikeeta metikköä ja molemmat voi painaa irrallaan. Toivon todella että nämä säät jatkuu  vielä jonkin aikaa, koska kun tuo hanki sulaa, ei tuonne oikein pääse ja se tarkoittaa sitten Imirille taas todella paljon lisääntyviä remmilenkkejä.

 hankikannon riemuja

Sen lisäksi tosiaan koirien maailmaan tuli uusi pieni tyttökoiranen. Sellainen suloinen borderterrieri. Hän on oikein suloinen, mutta onhan sellainen nyt hirvittävän pieni. Ja ei se ei ole minun, mutta paljon nähdään kuitenkin. Toistaiseksi kummankin mielestä pieni on aika kummallinen ja sitä vältellään aika paljon. Kári nyt on muutaman kerran jo vähän meinannut lämmetä leikkiin, mutta ei sitten kuitenkaan. Ehkä ensi viikonloppuna sitten. :)

 tällainan pikkutyttö meitä viihdytti

Sunnuntaina käytiin tuossa myös hierotuttamassa koirat ja mikä kiva yllätys olikaan, kun paikalla oli myös tuttu Itä-Suomesta. Eipähän liian usein hänenkään kanssa nähdä, joten todella kiva oli tavata pitkästä aikaa. Koirat nautti tietysti leikkimisestä, tai siis Kári leikki ja Imir kuljeksi ja haukkui kuten yleensäkin. Paikalla oi siis myös kaksi muuta koiraa, Vardan sisko Jorunn, sekä noin ½-vuotias Draumur. Kárin mielestä Draumur oli ihan huippukaveri tokikaan Sólia unohtamatta. Jorunnkin siinä leikin aikana lämpeni vähän Kárille, melkein leikkikin. Aikahan kului valtaisan nopeasti ja siitä kun ajettiin vielä Valkeakosken kautta, niin olihan sitä kyllä ainakin itse valtaisan väsynyt kun illalla pääsi kotiin.
 Kári ja Draumur



Tänään kävin aamulla ulkoilemassa meille uudella reitillä, latupohjaa menin kirkolle ja sitten pyörätietä takaisin. Latua siellä ei enää ole, joten kehtaa sinne mennä. Lenkki oli todella kiva ja senkin takia toivon ettei lumet heti sula, koska sinnekään ei oikein sulalla viitsi lähteä. Töissä päivä meni nopeasti ja sen jälkeen lähdettiin sitten vielä hangille, jotta Imirkin pääsi juoksemaan. Ja koska ilmeiseti huomennakin sää on kiva, niin toki töiden jälkeen kutsuu vielä hanget. <3





tiistai 10. maaliskuuta 2015

Seinäjoella agilityilemässä

Lauantaina 7.3 oli sitten aikainen herätys, kun Seinäjoella piti olla jo 7.30. Harvoinpa on tarvinnut missää kisoissa olla näin valtavan aikaisin. :D Keli oli.. hmmm.. no varsin tuulinen, mutta onneksi ei tarvinnut yksin ajella, pysyi hereillä. Olin ilmoittanut Kárin kahdelle agiradalle ja jätin hyppyradan pois, ihan siksi, että vain agiradalta tullutta luvaa me enää tarvitaan. Ja pitihän sitä toivoa. Ensimmäinen rata vaikutti oikein mukavalta, ei mitään todella vaikeaa, mutta riittävästi tekemistä. Putkia oli mun mielestä monta ja kun ne on Kárille ollut vähän hidasteita niin mietin että mahtaako mennä ihan ok. Lähtiessä Kári oli oikein innostuneen oloinen ja alkurata menikin hienosti, sitten totaalisesti jätin sille sanomatta että kiipeä, kun oli A-este ja eihän se sitten kiivennyt vaan kuuliaisesti meni ohitse. Höpöeläin <3. Sitten kepeillä mun piti odottaa sitä putkesta ja laittaa kepeille, mutta enhän mä odottanut ja sitten mun käsi olikin jo tiellä ja tuuppasi sen väärälle puolelle keppejä. Ja koska nää molemmat tietty piti uusia ja kiertää ja aikaa meni niin yhteensä virheitä 10,55. Mutta Kárin meno oli iloista ja varsinkin keinu oli todella hyvä. Radan voit katsoa tästä.


 paikoitellen on jo ihan kevät


Sitten saikin odotella tovin, kun kaikki muut suorittivat A-radan ja rakennettiin B-rata. Käytiin kyllä ulkona, mutta siellä oli ihan törkeän kylmä kun tuuli niin kovaa. Aikataulu oli ihan ajoissa, oikeastaan vissiin hieman etuajassakin. Toinen rata oli jos mahdollista vieläkin mukavamman tuntuinen kun tutustuin rataan. Maxi-ohjaajia vain oli aika paljon, joten melko ahdastahan siinä tutustumisessa oli. Tälle radalle lähtiessä oli Kárissa niin paljon virtaa että meinasi lähteä jo remminsä perään kun heitin sen pois. :D Otettiin sitten lentävä lähtö. Rata meni oikein mallikkaasti, en unohtanut käskyttää ja kepeillä jarrutin kuten olin suunnitellutkin, mutta Kári ei ihan vastannut mun jarrutukseen kuten olin suunnitellut, mutta hei kepit onnistui ilman virheitä, joten eipä väliä! Sitten puomilla Kári hyppäsi alastulokontaktin! Voi miten harmitti, kun olisi ollut kyllä ihan mukavaa saada tuosta se viimeinen luva ja siirtyä 2-luokkaan. Tai no oikeastaan oon kyllä ihan iloinen että vielä saadaan porhaltaa ykkösissä ainakin yksi kisa! On nuo radat vaan sen verran mukavampia siellä. Tuon toisen radan voi katsoa tästä.



 on se vaan aika komea <3
 joissain kohdissa on vielä ihan talvikin
Ennen kuin lähdettiin pois, odoteltiin vielä paikalle Heidikin. Sille meinasikin tulla vähän kiire rataantutustumisessa Dallan kanssa, kun aikataulu oli ajoissa. Mutta hyvin ehtivät ja Dallakin meni rataa oikein hienosti. Kepeiltä tuli sitten harmittavia virheitä, mutta muuten suoritus oli oikein mainio. Tietysti piti vielä moikata Dyri ja Dimmakin. Niiden ratoja ei sitten jääty katsomaan, pikkasen olisi tullut pitkä päivä. Tosin olisihan se ollut ihan hauskaa nähdä niitäkin radalla pitkästä aikaa. Ehkä sitten ensi kerralla. :)

Muuten viikonloppu olikin sitten aika rauhaisia, lähinnä aika meni vahtiessa uutta tuttavuutta, joka varmaan jonkin verran kulkee minunkin mukana, vaikka ei siis minun koira olekaan. :) Kuviksi tähän erään jotain sekalaista, mitä nyt sattui koneelta löytymään.

torstai 5. maaliskuuta 2015

rallykisat pitkästä aikaa.

Eli viime sunnuntaina 1.3 käytiin molempien koirien kanssa rallykisoissa. Imir oli alossa ja Kárilla oli sen eka avo. Paikalla oltiin ihan hyvissä ajoin, mutta toinen alo ryhmä oli jo lopettanut. Rataan tutustuminen alkoi 10 min etuajassa ja sehän mulle sopi ihan hyvin. Rata oli ihan kivan tuntuinen ja tutustuminen meni mun mielestä ihan hyvin. Imirin vuoro oli toiseksi viimeisenä, mikä on meille vähän paha, koska Imir ei hirveästi kestä odottelua. Radalle lähdin kuitenkin ihan positiivisella mielellä ja Imirkin tuli mukana ihan ok, ollakseen siis Imir. :D Sitten mun mielessä tapahtui jotain kummia ja pujoittelussa mokasin oikein kunnolla ja uusin sen ja sitten mokasin taas ja uusin uudelleen.. Sen jälkeen olinkin ihan pihalla ja seuraavalla kyltillä pyysin Imiriä tekeen ihan vääriä juttuja ja siinähän se sitten oli, ei tullut hyväksyttyä tulosta, koska minä olin pihalla kuin papukaija. :P

Sitten olikin lisää odottelua ja sitten toinen rataan tutustuminen. Avo rata oli mun mielestä kiva, joskaan ei kovinkaan sujuva. Siinä oli vähän outoja kulkureittejä. Houkutuksessa oli matkalaukku, jota ei todellakaan ole reenattu, mutta en uskonut sen olevan mikään kummoinen ongelma. En nyt ihan parhaimmillaan ollut itse tälläkään radalla ja en tiedä oliko Kárikin vähän väsy, koska on se paremminkin seurannut. Mutta noh tässä videota siitä: Kári Seinäjoki.

Kyltiltä yksi -1p kun joutui sanomaan usesasti sen nostavan istu.
Kyltillä kaksi uusimisesta -3p, sanoin Kárille liian myöhään mitä tehdä ja oli pakko ottaa uusiksi.
kyltillä 4 haisteltiin kylttiä siitä -1p.
kyltillä 5 -1 puutteellisesta yhteistyöstä
kyltillä 10 eli houkutus tuli sitten vähän enemmän eli -3 tvä, py, as
sitten vielä uusinta -3 kyltillä 15, kun Kári kerkesi istua kun en katsonut missä se menee.
Tulos siis 88/100 ja hyväksytty tulos.

Tähän olen kyllä tyytyväinen, ihan siksi, että nuo suurimmat pistemenetykset oli minun vika. Koira teki mitä se osaa ja ihan ok vieläpä. Nyt vaan reenaan itseään ja kylttien kanssa aina välillä, koska kerran niitäkin piti käydä haistamassa. :D

Maanantaina kävin sitten juoksuttamassa koiria taas irti hieman ja tiistaina meillä oli koulussa laskettelupäivä, niin koirat sai tulla mukaan. Toki kävin itse mäessä, mutta reilut kaksi tuntia sai koiratkin siellä ulkoilla ja olla ihmisten silitettävänä ja saivatpa ne molemmat ihan oman makkarankin, kun evästä jäi hieman yli. Mulla oli illalla hyyyvin väsyneitä koiria, mikä olikin hyvä, koska olihan mullakin hilppasen reidet ja polvet ja oikea sääri kipeänä, kun en ole sitten ihan hetkeen laskenut. Yllättävän hyvin kyllä osasin edelleen homman ja todella kivaa oli. Pitäisi käydä kyllä useammin! Ehkä ensi talvena pääsen ainakin kahteen kertaan. :D


                                                   laskettelijoiden ilostuttajat. :)

Keskiviikko meni oikein perinteisesti pitkällä aamulenkillä, jonka jälkeen jalat olisivat mielellään meneet takaisin nukkumaan, mutta töihinhän sitä oli mentävä. Tänään torstaina en vaan pystynyt yhtä pitkään lenkkiin, oli jotenkin hieman voimaton olo, nyt vaan toivon että en ole kipeäksi tulossa. :( Koulussa oli vielä pajapäivä ja minäkin siellä siis sitten kolmeen asti. Meidän paja oli risupaja eli tehtiin juttuja risuista. Tarkoitus oli kai tehdä kransseja, mutta kaikkea muuta nuo meidän pajalaiset sitten keksikin. Ne teki hattuja, naamareita yms. Ja hienoja tekikin! Oli kyllä varsin hauskaa olla vetämässä tuota pajaa. Töiden jälkeen tää sama voimaton olo jatkui, joten ei ole musta tänään menemään katsomaan noiden diskoa. Hauskaa olisi kyllä ollut mennä ja muutenkin sosialisoida muiden opettajien kanssa, mutta koitan nyt vaan levätä, jos sitten ei tulisi kipeäksi. Nyt kun ei siihen olisi oikein varaa kun pitäisi koulussa tehdä yhteishakuja ja sitten lauantaina olisi taas agikisatkin. :) Ensi viikolla voin sitten sairastaa jos kerran täytyy sairastaa.


sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Lomaviikko

Mulla oli siis hiihtoloma, joka loppuu tänään. :) Huomenna on taas työpäivä :P No juu perjantaina ajeltiin sitten Valkeakoskelle töiden jälkeen ja lauantaina olikin sitten sovittuna näkemistä Annan kanssa! <3 Sveitsissä asuva ystäväni siis oli Suomessa ja käytiin sitten Tampereella yhdessä syömässä ja elokuvassa. 50 shades of Grey tuli sitten katsottua oikein hyvän lounaan jälkeen. Lounaalla meitä oli kolme, mutta tuon toisen kaverin piti sitten lähteä välissä kotiin. Eli leffassa sitten ihan kahdestaan. En oikein tiedä mitä sanoisin tuosta elokuvasta... hmm ehkä jätän sanomatta mitään. Tulipahan katsottua ja kaippa ne jatko-osatkin tulee katsottua aikanaan.


 ja meillä kaikilla oli taas kerran niiin mukavaa <3


Sunnuntaina oli sitten Imirille hieronta varattuna joten suunnakis siis Ryttylä. Siellä sai taas koirat leikkiä ja painella pihalla menemään ja Imirkin piti tavanomaista lintuvahtiaan ja kävi aina välissä hakemassa namia. Kárillakin oli taas leikkikavereita. Vaikka pitihän sitä nyt taas alussa vähän Skirnirille möristä, mutta pian ne jo ihan nätisti leikkikin. Imir nautti taas hieronnastaan täysin siemauksin ja pakko oli miettiä josko sitä jossain välissä menisi itsekin hierottavaksi, tuskin siitä ainakaan haittaa olisi. Siinä meni taas aika rattoisasti hölistessä, aina vain on yhtä mukava tuolla käydä.

Maanantaina ajeltiin sitten Turkuun. Tarkoitushan oli käydä katsomassa kummipoikaa, mutta ei sinne sitten voitu mennä, kun olivat kollektiivisesti siellä vatsataudissa. Harmittihan se kun kerrankin olisi ollut siellä päin ja aikaa käydä. No onneksi sitten näin kuitenkin entistä reenikamua ja myöskin toista issikan omistajaa. Vähän kyllä mietin etukäteen että mahtaako Kári ja Jomi enää tulla juttuun, mutta yllättävän hyvinhän ne sitten tulivat keskenään toimeen. Ei mitään pärinää sen jälkeen kun aidan takaa vähän toisilleen purnasivat. Imirhän nyt tulee juttuun ilman ongelmaa. Tuo minun kyydilläni tullut koira Mella on siis narttu ja sehän sitten leikitti Jomia ja vähän Káriakin, Imirhän keskittyi haukkumiseen ja kerjäämiseen. Hauskaa oli! Lopussa laitoin sitten omat pojat autoon, jotta reenikamun vanhemmat pääsi kanssa moikkaamaan Mellaa. Mukavaa oli noitakin kahta nähdä, en ole pitkään aikaan niitä nähnytkään. :) Ja tokikin olihan Jominkin näkemisestä jo lähes 1½ vuotta! Aika uskomatonta että noi pojat tuli edelleen juttuun siitä huolimatta että ovat iässä aika lähellä toisiaan ja edellisestä näkemisestä on jo noin kauan. Upea ilta kyllä!
 toinen oli niin ylpeänä. :)
 Kári ja Jomi, melkein epätodellista. <3

 Mella oli niin nättinä
 kerjäyskerho

 leikin tuoksinaa


 Sony ja Ticokin pääsi tapaamaan Mellaa

Tiistaina kävin sitten vielä isoäitiä katsomassa ja sitten lähdin ajamaan kohti Valkeakoskea. Siellä oli sovittuna kanssa näkeminen yhden kaverin kanssa, jota en myöskään ole nähnyt piiiiitkäääään aikaan. Heillä on kaksi lasta, joten pääsi sitten koirat viihdyttämään samana päivänä sekä vanhusta että lapsia. Siellä ne meni sisällä remmissä perässä kun lapset "ulkoilutti" koiria. On se kyllä ihanaa kun on tällaiset koirat, jotka tulee noin upeasti lasten kanssa juttuun. *ylpeä*
 välillä näkyi vähän aurinkokin

Keskiviikkona oli sitten tiedossa valmisteluja kevään rallytokon rotumestaruuksia varten ja sitten illalla ajelinkin vielä Lehtimäelle. Torstai ja perjantai olikin sitten asteen rauhallisempia. Toki käytiin pidemmillä lenkeillä ja perjantaina kävin hakeamssa matonkuteita, jotta voin taas tehdä leluja tuonne mestiksiin. Ainakin islantilaisille. Lauantaina olikin sitten suuntana Kokkola. Siellä oli miitti Imirin kasvattajan ja yhden toisen naisen kanssa. Sielläkin oli onneksi niin paljon tällä erää lunta, että saattoi Imirkin vähän juosta irrallaan. Ja Imirin kasvattajalla oli mukanaan mitä suloisin pikkuistakin pikkuisempi narttu Kukkis. <3 Imir on tuon nartun eno, joten oli vähän niinkuin sukutapaamista. Sielläkin aika meni oikein rattosasti jutellessa ja koiria katsellessa ja tietysti koirista puhuessa. Mitäpä muutakaan koiran omistajat tekisivät? Ja niin Kári on nyt sitten ilmoitettu Roskilden näyttelyyn huhtikuun lopulla, joten sekin todellakin muuttuu todellisemmaksi hetki hetkeltä. :)
 aina yhtä riehakkaana uudessa paikassa.
 Yrsa ja Kukkis tutustuu

 Kárin mielestä Inari oli ihan paras
 islantilaisen monimuotoisuutta

 ja hönöyttä!
Kaunis Unur